Köyhyydestä

Keskiviikko 24.3.2010 klo 16:00 - Kari Uotila

Otin viikolla vastaan haasteen kirjoittaa köyhyydestä. Ajatuksissani olen monet kerrat palannut lapsuuteeni pienessä mökissä Pertunmaan sivukylällä. Tämän päivän köyhyyden ja huono-osaisuuden lisääntymistä yhteiskunnassa vertaa mielessään omiin kokemuksiin olosuhteissa, joissa niukkuutta ja suoranaista köyhyyttäkin esiintyi. Leipä ei ollut leveä metsurin ja koulun keittäjän monilapsisessa perheessä pienessä sähköttömässä mökissä. Muistan sukulaisilta saadut vaatepaketit ja tarkasti aamiaispöydässä moneen osaan jaetut makkaran tai juuston palat. Myös ne joulun hetket, kun herkkuja oli pöydässä ja pukki toi paljon, vaikkakin pienehköjä lahjoja. Kuitenkaan se niukkuus, jota koettiin, ei merkinnyt syrjäytymistä eikä toivottomuutta. Päinvastoin elämää leimasi optimismi ja eteenpäin katsominen.

Lapsuusvuosieni jälkeen hyvinvointivaltiomme on vahvistunut monella tavalla. Etuisuuksia on parannettu, lakeja säädetty jne. Kuitenkin köyhyys on suurta ja pahenee koko ajan. Luulenpa, että tämän päivän köyhyys ja huono-osaisuus on paljon vakavampaa. Toivottomuus ja näköalattomuus kulkevat käsi kädessä aineellisen puutteen rinnalla. Miten on mahdollista, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion viittaa kantavana maana sallimme tilanteen, jossa meillä on lähes 700 000 köyhää ja 150 000 lasta elää köyhyydessä? Miksi emme enää usko pohjoismaisen mallin voimaan ja arvoon? Yhteisvastuuseen ja kaikista huolen pitämiseen. Yhteisen kakun leipomiseen riittävillä verotuloilla, ja kakun oikeudenmukaiseen jakoon. Malliin, jota yhä katsotaan arvostavasti muualta. Johtopäätökseni on, että poliittista tahtoa puuttuu. Maassamme poliittista valtaa käyttää niin valtio- kuin kuntatasollakin poliittiset voimat, joille oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ei paljoa merkitse. Mitenkään muuten on vaikea selittää köyhyyden lisääntymistä.

Hallitus ei vastannut välikysymykseen

Torstai 25.2.2010 klo 21:13 - Kari Uotila

Runossa sanotaan: ”Suomalainen on sellainen joka ei vastaa kun kysytään, vastaa kun ei kysytä ja kysyy kun ei vastata”. Keskiviikon välikysymyskeskustelusta tuli väkisinkin tämä runon säe mieleen, vaikka päiväjärjestyksen mukaan ministeri Hyssälä toki vastasi hallituksen puolesta Vasemmistoliiton ja muun opposition välikysymykseen.   

Välikysymyksessä penättiin muun muassa sitä, että aikooko hallitus ehdottaa eri perusetuuksien tasokorotusta. Tähän ei hallitus vastannut, vaan luetteli aiemmin tekemiään ratkaisuja, joista jotkut ovat olleetkin ihan kelvollisia. Hyssälä ei myöskään vastannut kysymykseen siitä aikooko hallitus esittää väestöryhmien välistä oikeudenmukaisuutta lisääviä ja sosiaaliturvan rahoituksen turvaavia veroratkaisuja.

Kaiken kaikkiaan ministerien ja hallituspuolueiden kansanedustajien puheissa kaikui paljon kauniita periaatteita ja kehuja hallituksen aiemmista toimista. Menneisyyttä vatvottiin, mutta rohkeutta tulevaisuuden ratkaisuista puhumiseen ei ollut. Myös aito tahto ja sitoutuminen köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen ja tuloerojen kaventamiseen jäi puuttumaan. No eipä sitä porvarihallitukselta saattanut odottaakaan.