Pohdintaa presidentin valtaoikeuksista

Perjantai 28.5.2010 klo 12:21 - Kari Uotila

Viikolla käytiin salissa keskustelua presidentin valtaoikeuksista. Tarja Halonen on presidenttinä osoittanut pätevyytensä ja vasemmisto voi olla todella tyytyväinen nykytilanteeseen. Olin itse Tarja Halosen ensimmäisessä kampanjassa Espoon kansalaisvaltuuskunnan johdossa, ja hänen presidenttiaikanansa olen iloinnut erityisesti siitä, että hän on onnistunut vakuuttamaan kansan laajalti osaamisellaan. Halosen menestys on johtanut koko presidentti-instituution arvostuksen nousuun.

Vasemmiston näkemys tuntuu nykykeskustelussa olevan aika laajalti, että presidentin nykyinen asema tulee säilyttää. Kun kuitenkin pitkässä juoksussa olemme olleet parlamentaarisen vallan kasvattamisen puolella, tulee väistämättä mieleen vaikuttaako presidentin henkilö kantaan - siitä huolimatta, etteivät nyt käsiteltävät perustuslain muutokset vielä nykyistä presidenttiä koskekaan. Jos tulevaisuudessa presidenttinä istuisi kansansuosikki Timo Soini, Alexander Stubb tai Paavo Väyrynen, olisiko tarkastelukulma toisenlainen?

On totta, että etenkin ulkopolitiikka on muuttunut EU:n myötä aiempaa hallitusvetoisemmaksi. Hallitukset ovat kuitenkin riippuvaisia eduskunnan luottamuksesta. Tietenkin hallituspuolueiden kansanedustajia sitoo ryhmäkuri ja voimakas lojaalius hallitusta kohtaan, tästä myös meillä Vasemmistoliitossa on kipeääkin kokemusta. Kuitenkin kansan vaaleilla valitseman eduskunnan tuki on hallituksen toiminnan edellytys.

Vaikka tällä hetkellä yhteistoiminta presidentin ja hallituksen kesken toimiikin hyvin, emme voi tietää, kuinka hyvä tasapaino heidän välillään tulevaisuudessa vallitsee. Se riippuu tulevien presidenttien henkilöistä ja poliittisista valtasuhteista.

Vasemmistoliiton pitkän linjan tavoite on ollut parlamentaarisen vallan kasvattaminen. Presidentin valtaoikeuksien kaventamista onkin pohdittava pitkällä tähtäimellä. Hyvin toimiva nykytilanne ja mieluisa ja osaava presidentti houkuttavat valtaoikeuksien pitämiseen ennallaan, mutta on myös rohjettava pohtia tulevaisuuden mahdollisia polkuja ja sitä, pitäisikö parlamentarismia vahvistaa määrätietoisesti edelleen.