Ydinvoimasta

Perjantai 2.7.2010 klo 12:44 - Kari Uotila

Palautetta on tullut odotetusti eilisen ydinvoimaäänestyksen jälkeen. Paljon pettyneitä, ihmetteleviä, mutta myös kiittäviä ja kannustavia joukossa. Tämä on luonnollista, kun ydinvoimakysymys jakaa niin rajusti mielipiteitä. Edustin samaa kantaa kuin edelliselläkin kerralla, vaikka tunnustan ydinvoiman huonot puolet. En näe kuitenkaan mahdolliseksi jättää ydinvoimaa vaihtoehtona pois energiatarpeemme tyydyttämisessä ja ilmastomuutoksen torjunnassa.

Vedin äänestystä edeltävän ajan tarkoituksellisesti matalaa profiilia, sillä halusin arvostaa ja kunnioittaa puolueeni ja ryhmäni kielteistä kantaa ja siksi en liputtanut etukäteen kyselyissä kantaani, enkä myöskään käyttänyt asiasta puheenvuoroja. Tuskin niillä olisi kenenkään mielipidettä vaihtanut, vaan korkeintaan ärsyttänyt tovereita. Arvostan myös sitä, että kantani arvaavat eivät painostaneet tai puhumattakaan uhkailleet minua vaan periaate, että asiassa on vapaat kädet toimi. 

Tänään täällä eduskunnassa on koolla vielä suurivaliokunta ja sitten talo pitkälti hiljenee. Tämä blogin kirjoittaminenkin jää kuukaudeksi lomalle. Toivotan kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa keskikesää.    

Hallitus on rehellinen

Keskiviikko 23.6.2010 klo 14:00 - Kari Uotila

Uuden pääministerin puhe ja uusi köykäinen hallitusohjelma on yhdessä asiassa rehellinen. Nimittäin siinä, että hallitus toteaa selkeästi, että se haluaa verotukselta muuta kuin tuloerojen kaventamista ja köyhyyden vähentämistä. Vasemmistoliiton esitys pääomaverotuksen progressiivisuudesta ei saanut mitään vastakaikua, vaikka veroasiantuntijatkin sitä vaativat. Kysymys on arvovalinnasta, ja on hyvä, että hallitus oman arvovalintansa rehellisesti toteaa. Äänestäjien käsissä on ensi keväänä arvioida onko oikein, että hallituspuolueet unohtavat verotuksessa oikeudenmukaisuuden ja tuloerojen kaventamis- ja köyhyyden vähentämispyrkimykset.

Pääministeri Kiviniemen mukaan hallituksen "tavoitteena" on ehkäistä nuorten syrjäytymistä työmarkkinoilta ja varmistaa jokaiselle koulutuspaikka peruskoulun jälkeen. Hallitus lupaa myös, että työvoimapolitiikassa "otetaan huomioon" kasvanut nuorisotyöttömyys. Kauniit tavoitteet ja huomioiminen eivät paljoa lämmitä, kun nuorisotyöttömyys on jo räjähtänyt käsiin. Vasemmistoliiton mielestä jokaiselle tutkinnon suorittaneelle nuorelle on taattava oikea työ oikealla palkalla kolmessa kuukaudessa. Kouluttamattomille nuorille on räätälöitävä koulutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Nuorisotyöttömyyteen on yksinkertaisesti otettava nollatoleranssi.

Köyhyyden vähentämispyrkimystä ei edes mainita hallitusohjelmassa. Selvää on, että "toimitusministeriönä" aikaa pelaava ja vaaleja kohti luoviva hallitus jatkaa jääkylmää linjaa pienituloisia kansalaisia kohtaan.

 

Oikein suloista juhannusta kaikille!

Miljardien menetykset harmaasta taloudesta

Torstai 17.6.2010 klo 15:49 - Kari Uotila

Eilen julkaistiin tarkastusvaliokunnan teettämä tutkimus harmaasta taloudesta. Tulokset ovat karua luettavaa: harmaa talous on edelleen lisääntynyt rakennus-, ravintola- ja kuljetusaloilla ja verottamatonta tuloa oli Suomessa vuonna 2008 noin 10–14 miljardia euroa, mikä vastaa 5,5–7,5 % bruttokansantuotteesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhteiskunnalta jää harmaan talouden vuoksi saamatta vuosittain noin 5-6 miljardia euroa. Menetettyjen rahojen lisäksi harmaa talous vääristää kilpailua ja heikentää yhteiskuntamoraalia.

Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti kansainvälistä sijoitustoimintaa ja veroparatiisien käyttöä veronkierrossa. Kansainvälinen sijoitustoiminta osoittautuikin käytännössä kokonaan verovalvonnan ulkopuolella olevaksi.  On käsittämätöntä, miten helpoksi pääomatulon piilottaminen on tehty. Sijoitusfirmat tarjoavat auliisti neuvoja ja välineitä verovapaaseen sijoitustoimintaan.

Tutkijat arvioivat myös harmaan talouden torjuntaa, jonka pääongelma on riittämättömät resurssit. Esimerkiksi viime vuonna jäi 40 vakavan talousrikosjutun käsittelyä resurssipulan takia kesken. Tässä kohtaa säästäminen on hölmöläisen hommaa, sillä lisäraha harmaan talouden torjuntaan toisi eurot moninkertaisesti takaisin.

Valiokunta toimi fiksusti teettäessään laajan ja perusteellisen tutkimuksen. Seuraavaksi vuorossa on laaja lausuntokierros, jossa tuloksista, johtopäätöksistä ja kehittämisehdotuksista kootaan palaute jatkotoimenpiteitä varten. Jo nyt on selvää, että ongelma on sitä luokkaa, että tarvitaan järeitä toimenpiteitä – lisää rahaa, toimintavaltuuksia viranomaisille sekä kovempia rangaistuksia talousrikollisille.

Miehen työ

Torstai 10.6.2010 - Kari Uotila

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta palkitsi maanantaina Miehen työ -palkinnolla elokuvaohjaajat Visa Koiso-Kanttilan, Joonas Berghällin, Mika Hotakaisen ja Mika Ronkaisen, jotka ovat dokumenteissaan nostaneet rohkeasti esiin vaikeitakin miehiä koskevia kysymyksiä ja purkaneet näin miehiin liitettyä puhumattomuuden myyttiä.

Miesten osallistuminen tasa-arvotyöhön ja -keskusteluun kaikilla kulttuurin alueilla on tosi tärkeää. Tanen miesjaosto, jonka puheenjohtajana toimin, on foorumi, jossa eri lailla miehistä ja tasa-arvosta ajattelevat tekevät yhteistyötä. Miesjaostolla on monia pitkäkestoisia teemoja, joista osaa se on käsitellyt koko 20-vuotisen olemassaolonsa ajan. Yksin näistä on isyyden vahvistaminen.

Isyyslakialoitteeni käsittelyn yhteydessä kävi selväksi, että koko isyyslaki kaipaa uudistamista. Vuodelta 1976 oleva laki ei yksinkertaisesti vastaa tätä päivää. Perhe-elämä ja vanhemmuus on muuttunut ja isät haluaavat yhä enemmän olla mukana lastensa elämässä. Lakivaliokunnan tavoin myös Tane tukee isyyslain kokonaisuudistusta. Ilokseni myös oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Antti T. Leinonen kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, että isyyslain uudistaminen on otettava seuraavaan hallitusohjelmaan. 70-luvun arvoihin perustuvan lain ja nykypäivän perhetodellisuuden välinen kuilu otetaan siis vakavasti ministeriössäkin.

Isyyslakikeskustelu osoittaa, että miesten arkeen liittyvällä tasa-arvokeskustelulla on merkitystä. Paine isyyslain uudistamiseksi kasvaa, ja samalla miesnäkökulma on ottanut paikkansa suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa.

 

Paras voi olla hyvän vihollinen

Perjantai 4.6.2010 klo 10:08 - Kari Uotila

Salissa puhuttiin keskiviikkona kunta- ja palvelu-uudistuksesta eli Paras – hankkeesta. Vasemmistoliitto lähtee siitä, että Paras – hankkeen lähtökohtana on oltava julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen. Hallituksen hanke lisää nyt terveyspalvelujen yksityistämistä. Kansalaiset jaetaan näin varakkaisiin yksityisiä palveluja käyttäviin ja pienituloisiin, joiden terveydenhuolto jää terveyskeskusten palvelujen varaan.

Muutenkin hanke keskittyy lähes pelkästään hallintorakenteisiin, palvelujen käyttäjät on unohdettu. Totesin itse puheenvuorossani sananlaskun mukaan, että paras voi olla hyvän vihollinen. Demokratianäkökulmasta näin voi nimittäin Paras -hankkeessa olla. Toivoisin, että hanketta katsottaisiin myös demokratian kannalta – kuntalaisten on voitava aidosti vaikuttaa päätöksentekoon. Kun palvelurakenne ja organisaatiot muuttuvat ja palveluja tuotetaan mitä erilaisimmin tavoin, on tärkeää huolehtia, että kuntalaiset aidosti tietävät, missä päätökset tehdään ja ketkä poliittiset päättäjät ovat ratkaisujen takana.

 

 

Pohdintaa presidentin valtaoikeuksista

Perjantai 28.5.2010 klo 12:21 - Kari Uotila

Viikolla käytiin salissa keskustelua presidentin valtaoikeuksista. Tarja Halonen on presidenttinä osoittanut pätevyytensä ja vasemmisto voi olla todella tyytyväinen nykytilanteeseen. Olin itse Tarja Halosen ensimmäisessä kampanjassa Espoon kansalaisvaltuuskunnan johdossa, ja hänen presidenttiaikanansa olen iloinnut erityisesti siitä, että hän on onnistunut vakuuttamaan kansan laajalti osaamisellaan. Halosen menestys on johtanut koko presidentti-instituution arvostuksen nousuun.

Vasemmiston näkemys tuntuu nykykeskustelussa olevan aika laajalti, että presidentin nykyinen asema tulee säilyttää. Kun kuitenkin pitkässä juoksussa olemme olleet parlamentaarisen vallan kasvattamisen puolella, tulee väistämättä mieleen vaikuttaako presidentin henkilö kantaan - siitä huolimatta, etteivät nyt käsiteltävät perustuslain muutokset vielä nykyistä presidenttiä koskekaan. Jos tulevaisuudessa presidenttinä istuisi kansansuosikki Timo Soini, Alexander Stubb tai Paavo Väyrynen, olisiko tarkastelukulma toisenlainen?

On totta, että etenkin ulkopolitiikka on muuttunut EU:n myötä aiempaa hallitusvetoisemmaksi. Hallitukset ovat kuitenkin riippuvaisia eduskunnan luottamuksesta. Tietenkin hallituspuolueiden kansanedustajia sitoo ryhmäkuri ja voimakas lojaalius hallitusta kohtaan, tästä myös meillä Vasemmistoliitossa on kipeääkin kokemusta. Kuitenkin kansan vaaleilla valitseman eduskunnan tuki on hallituksen toiminnan edellytys.

Vaikka tällä hetkellä yhteistoiminta presidentin ja hallituksen kesken toimiikin hyvin, emme voi tietää, kuinka hyvä tasapaino heidän välillään tulevaisuudessa vallitsee. Se riippuu tulevien presidenttien henkilöistä ja poliittisista valtasuhteista.

Vasemmistoliiton pitkän linjan tavoite on ollut parlamentaarisen vallan kasvattaminen. Presidentin valtaoikeuksien kaventamista onkin pohdittava pitkällä tähtäimellä. Hyvin toimiva nykytilanne ja mieluisa ja osaava presidentti houkuttavat valtaoikeuksien pitämiseen ennallaan, mutta on myös rohjettava pohtia tulevaisuuden mahdollisia polkuja ja sitä, pitäisikö parlamentarismia vahvistaa määrätietoisesti edelleen.

Löytyykö tuulivoimaloille paikkoja?

Perjantai 21.5.2010 klo 11:38 - Kari Uotila

Uusiutuvan energian lisäämispaketissa puhtain ja paras kohta on tuulivoiman lisääminen. Taitaa olla kuitenkin erittäin haastavaa tuottaa tavoitteen mukaisesti vuonna 2020 kuusi terawattituntia tuulienergiaa. Veronmaksajien tuki saadaan varmasti eduskunnassa tuulienergialle päätettyä, mutta kaavoitus voi olla ylipääsemätön este käytännön toteutukselle. Kaavoitusprosessi vaatii vähintään kolme ja pahimmassa tapauksessa kymmenen vuotta. Tämä johtuu monista vaiheista, joita tuulipuiston aikaansaaminen pahimmillaan vaatii. Tarvitaan ympäristövaikutusten arviointi, maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava ja vielä rakennuslupa.

Merelle on suunniteltu paljon tuulipuistoja, mutta niiden rakentaminen on niin kallista, ettei suunniteltu tukijärjestelmä niihin riitä. Mantereella taas vastustajia löytyy siipineen lähes kaksisataa metriä korkeiden myllyjen vastustamiseen erityisesti melu- ja maisemasyillä. Lisäksi pelätään linnuille tulevia vahinkoja. Paperilla on helppo tehdä suunnitelmia, mutta käytäntö on muuta.

Saksassa, Tanskassa, Itävallassa tai jossain muussa paljon tuulienergiaa hyödyntävässä maassa liikkuessa kiinnittyy huomio tuulivoimaloihin, jotka sijaitsevat lähes kaikkialla. Niitä on pelloilla, mäkien rinteissä, harjujen päällä ja varsin lähelläkin asutusta. Meilläkin tarvitaan asenteissa suuria muutoksia, mikäli tuulienergian lisäämistavoite halutaan edes jollain lailla järkevillä veronmaksajien tuilla saada aikaan. Periaate, että kyllä muualle muttei meidän takapihalle tai näköpiriin ei kerta kaikkiaan ole enää kestävää ja järkevää.   

Kreikkaa

Perjantai 14.5.2010 klo 14:53 - Kari Uotila

Keskiviikkona käytiin 12 tunnin keskustelu Kreikasta. Markkinavoimien hyökkäysten taustalla ovat toki heikot kansantaloudet, mutta tällaisten tilaisuuksien hyväksikäytön takana on ahne, voitontavoitteluun perustuva kvartaalitalous. Liian vapaana ja säätelemättömänä mellastava raha- ja valuuttamarkkinatoiminta - vapaiden kettujen mellastus vapaassa kanatarhassa.

Tämä on syy, jonka vuoksi tällaisia torjuntaoperaatioita joudutaan tekemään. Pitäisi miettiä, millä tavalla tähän voitaisiin puuttua. Tarvitaan oikeudenmukaisempi kansainvälinen talousjärjestelmä, enemmän sääntelyä ja reilua peliä taloudenpitoon. Ellei kansainvälinen yhteisö pysty myös tähän puoleen kiinnittämään huomiota, niin hyökkäykset tulevat varmasti jatkumaan ja tällaisia paketteja joudutaan rakentelemaan enemmän tai vähemmän paniikissa tulevaisuudessakin.

Vasemmistoliitto on halunnut kiinnittää huomiota myös näihin perussyihin ja -syyllisiin, ei vain seurauksien torjuntaan. Kun Suomikin nyt sitoutuu miljardiluokan vastuisiin, kansallisen liikkumavaran tulevaan pienenemiseen ja EU:n liittovaltiokehitykseen ilman, että pankkeja, luototuslaitoksia ja muita syyllisiä oikeasti laitetaan vastuuseen, on aivan perusteltua vastustaa Kreikan tukipakettia.

 

 

Vappumietteitä

Perjantai 7.5.2010 klo 11:47 - Kari Uotila

Vapun vieton aloitin osallistumalla Unicefin lipaskeräykseen Iso Omenassa. Keräsin muiden vapaaehtoisten kanssa varoja puhtaan veden saamiseksi kriisialueille, esimerkiksi Haitiin. Yhdellä eurolla pystytään antamaan puhdasta vettä neljällekymmenelle lapselle.

Keräyspaikkani oli viinakaupan edustalla ja vastaanotto oli hyvä. Lippaaseen ropisi tasaiseen tahtiin kolikoita ja myös seteleitä tuli. Huomio kiinnittyi erityisesti nuoriin. Viinipulloa tai kahta hakeneet nuoret osallistuivat tosi mallikkaasti keräykseen. Kertonee nuorten tietoisuudesta ja kansainvälisestä vastuuntunnosta. Sen sijaan monet vanhemmasta väestä työnsivät hienoja juomia täyteen ahdetut kärryt pysähtymättä ohi.

Toinen vappuhuomio tuli tiedotusvälineistä. Aiemmin puolueen varapuheenjohtajana jouduin usein ajelemaan eri puolille Suomea vappupuheita pitämään. Silloin tunnelmaa nosti aamupäivällä radiosta kaikuneet työväenlaulut. Näin ei käynyt tällä kertaa, ja tämän huomion oli tehnyt moni muukin. Onneksi kuitenkin sain hyvän fiiliksen muutoinkin puheisiini Kirkkonummella ja Espoon Kivenlahdessa.

Poliitikkojen ja ay-johtajien puheista ei juuri mediassa puhuttu eikä marssejakaan näytetty kuten ennen. Herää väkisinkin kysymys siitä, halutaanko Vappu poliittisena mielenilmaisupäivänä vaientaa. Onko hyvin toimeentulevan enemmistön mielestä poliittiset voimasuhteet ja yhteiskunnallinen tilanne sellainen, jota ei parane häiritä edes vappupuheilla?

Harmaa talous paisuu

Torstai 29.4.2010 klo 16:19 - Kari Uotila

Viime lauantaina puhuin Helsingin Sosiaalifoorumissa harmaasta taloudesta ja aion puhua siitä myös vappupuheessani Kirkkonummella ja Espoon Kivenlahdessa. Aihetta nimittäin on. Poliisin tietoon tulee vuosittain 1600 merkittävää talousrikosasiaa. Yhä useammin niihin liittyy järjestäytynyt rikollisuus, koska talousrikoksissa kiinni jäämisen riski ja rangaistukset ovat pieniä, mutta voitot suuria. Monien satojen tuhansien veropetoksista voi selvitä muutaman tonnin sakoilla.  Ennaltaehkäisevä vaikutus saadaan vain riittävillä rangaistuksilla ja riittävän suurella kiinnijäämisriskillä, siksi rangaistuksia on kovennettava.

Yhteiskunnalta jää harmaan talouden vuoksi saamatta miljardien edestä verotuloja, eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutusmaksuja. Lisäksi harmaa talous vääristää kilpailua, kun pimeät yrittäjät painavat hinnat alas ja saavat urakat rehellisten yrittäjien jäädessä nuolemaan näppejään. Samalla yhteiskuntamoraali rapistuu, ja jos pimeä työ ja vippaskonstit saavat vähitellen hiljaisen hyväksynnän, menetetään mahdollisuus pohjoismaisen hyvinvointimallin ylläpitämiseen.

Harmaan talouden torjunta tuo siihen kohdistetut rahat takaisin korkojen kanssa. Lisäpanostuksella saataisiin enemmän väärinkäytöksiä päivänvaloon, tutkinta- ja oikeusprosesseja lyhyemmiksi ja ennen kaikkea perittyä rikoshyötyä takaisin yhteiskunnalle. Tämä edellyttää rahaa, mutta myös viranomaisten toimivaltuuksien lisäämistä. Esimerkiksi Ruotsissa laajemmilla valtuuksilla saatiin vuosina 2006–2009 kierrettyjä veroja näkyviin 260 miljoonan euron verran. Toivottavasti hyvistä kokemuksista otetaan oppia meilläkin.

Vuokratyöntekijän asemaa parannettava

Perjantai 23.4.2010 klo 13:32 - Kari Uotila

Järjestin tiistaina keskustelutilaisuuden vuokratyöstä. Vuokratyöntekijöistä väitöskirjaa tekevän Antti Tanskasen alustuksen ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen kommenttipuheenvuoron pohjalta syntyi hyvä keskustelu vuokratyöntekijöiden kohtaamista ongelmista.

Vuokratyön tekeminen on lisääntynyt jatkuvasti, nykyään vuokratyöntekijöiden määrä pyörii noin sadantuhannen kieppeillä. Samaan aikaan vuokratyösuhteiden keskimääräinen kesto on laskenut. Toisin sanoen yhä useampi suomalainen työskentelee vuokratyöfirman kautta yhä lyhyemmissä pätkissä.

Vuokratyö on harvan toive, tutkimustenkin mukaan suurin syy vuokratyön tekemiseen on vakituisen työn puute. Eikä vuokratyöntekijän asema herkkua ole, jatkuva epävarmuuden ja työn katkonaisuuden lisäksi vuokratyöntekijä jää paitsi sairaslomista, työterveyspalveluista, vuosilomista, palkallisesta äitiyslomasta, palkan lisistä, työyhteisöstä jne. Lisäksi heillä on muita pienempi palkka.

Pelko työn loppumisesta johtaa usein siihen, ettei vuokratyöntekijä uskalla pitää puoliaan. Ongelmatilanteissa ei uskalla panna vastaan, jottei keikka jää viimeiseksi. Työlainsäädäntö ei suojele vuokratyöntekijää, työnantaja voi lopettaa työt yksipuolisesti ja välittömästi ilman perusteltua syytä.

Hallitus ja työvoimaviranomaiset markkinoivat vuokratyötä myönteisenä ilmiönä ja väylänä vakituiseen työsuhteeseen. Kuitenkin ministeriön omienkin lukujen mukaan vain alle 5 % rekrytoidaan yrityksiin vuokratyön jälkeen. Tanskanen arvioi määrän vielä pienemmäksi.

Toki on tilanteita ja töitä, joihin vuokratyö soveltuu, mutta vastentahtoisesta ja suojattomasta vuokratyöstä on turha yrittää vääntää positiivista juttua. Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen tuleekin kamppailla täysillä vuokratyöntekijöiden aseman parantamiseksi mm. takuupalkan avulla. 

Vuokra-asumisen renessanssia tarvitaan

Torstai 15.4.2010 klo 11:34 - Kari Uotila

Suomalaiseen asuntopolitiikkaan tarvitaan vuokra-asumisen renessanssia. Tällä tarkoitan riittävää vuokra-asuntotuotantoa, kohtuullisia vuokria ja vuokra-asumisen arvostuksen nostamista.

Asuntomarkkinoidemme epäkohta on, että vuokralla asuvat eivät ole samalla viivalla verotuksessa omistusasunnossa asuvien kanssa. Lisäksi vuokra-asumisen hinta muodostuu asuntomarkkinoiden hintakehityksen kautta. Kysyntä ja tarjonta säätelevät vuokratason, ja kun vuokra-asuntoja ei ole tarpeeksi vuokrat pysyvät korkeina.

Taantuman aikana asuntomarkkinoille on onneksi saatu pientä käynnistysavustusta, tilannetta helpottamaan on otettu suhdanneluonteisesti korkotuet jne. Suhdannesyistä vuokra-asuntotuotannon ja vuokra-asumisen arvostus on noussut ja olisikin tosi tärkeää huolehtia siitä, ettei lamasta nousun jälkeen käy niin, että vuokra-asuminen painuu taas marginaaliseksi, heikko-osaisempien asumismuodoksi.

Vuokra-asuminen pitää saada omistusasumisen kanssa verotuksellisesti samalle viivalle ja nostaa vuokra-asuminen yhtä arvostetuksi kuin muuallakin Euroopassa. Tämä on välttämätöntä myös talous- ja työllisyyskehityksen kannalta, sillä myös toimivat työmarkkinat tarvitsevat terveet vuokra-asuntomarkkinat.

Muun muassa näitä asioita käsittelimme viime viikonloppuna Vuokralaisten keskusliiton liittokokouksessa. Jatkan nimensä Vuokralaiset ry:ksi muuttaneen järjestön hallituksessa ja alkavalla kaudella varapuheenjohtajana.

Kestävyysvajetta pukkaa

Perjantai 9.4.2010 klo 11:04 - Kari Uotila

Valtiovarainministeri Katainen kävi ministeriön herrojen kanssa keskiviikkona eduskuntaryhmässämme kertomassa näkemyksiään maan talouden tilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Ihan hieno juttu, että oppositioryhmienkin pakeilla käydään ja otetaan vastaan kysymyksiä ja mielipiteitä. Siitäkin huolimatta, että tarkoituksena lienee lähinnä kriisitietoisuuden lisääminen ja vaatimuslistojemme pienentäminen.

Totta on, että talouden romahdus meillä oli jopa rankempi kuin monilla muilla EU-mailla ja ikärakenteemme muita huonompi. Velkaa otetaan ja sen takaisin maksussa on kyllä haastetta. OECD ilmoitti omassa maaraportissa Suomen kestävyysvajeeksi peräti 8 prosenttia BKT:sta. Se on 2,5 prosenttia enemmän kuin VM:n näkemys.

Kataisen viesti oli, että ellei mitään tehdä niin julkinen velka kasvaa niin mahdottomaksi, että sen korkojenkin maksuun joudutaan ottamaan lisävelkaa. Uusia menokohteita ei pidä tehdä, tuottavuutta erityisesti kuntapuolella parannettava ja eläköitymisikää tavalla tai toisella nostettava. Nämä siis ovat VM:n lääkkeitä lamasta nousuun.

Toki velkaantuminen on vakava haaste, mutta mielestäni se on vain hyväksyttävä. VM:n takertuminen siihen, että velan osuus ei saa nousta yli 60 %:n BKT:sta voi tulla itse asiassa kalliimmaksi kuin reilumpi velkaantuminen työllisyyden parantamiseksi ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi. Mikäli nyt riittämättömillä toimenpiteillä aiheutetaan nuorten joukkomittainen syrjäytyminen, palvelujärjestelmien rapautuminen ja kansalaisten toimeentulon vaikeutuminen niin seurauksia maksetaan pitkään kasautuneina yhteiskunnallisina ongelmina.

Parempi ottaa enemmän velkaa ja sitoutua pitemmällä aikavälillä sen takaisinmaksuun. Toisaalta on muistettava, että ylisuurilla ja vielä epäoikeudenmukaisesti kohdennetuilla veronkevennyksillä hallitus on itse tehnyt kestävyysvajetta ja velanottotarvetta. Elinkeinoelämä jatkaa EK:n suulla tätä hyvinvointivaltion rahoituspohjaa vaarantavaa veronkevennyslinjaa vaatimalla lähes kaikkien verojen alentamista. Kestävyysvajeen näkökulmasta aika vastuutonta toimintaa.

 

PS. Kiitos kaikille blogitekstejäni kommentoineille! Joku on ehkä toivonut kommentteja minulta palautteeseen. En kuitenkaan ole tarkoituksella halunnut blogiani keskusteluareenaksi. Palautetta tulee paljon myös sähköpostitse, ja suora viesti nimellään esiintyvälle palautteen antajalle on minulle luontevampi tapa vastata. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan blogiin viikoittain, toivottavasti lukijoita riittää vastakin yhtä mukavasti kuin tähän asti!

Maassa maan tavalla?

Keskiviikko 31.3.2010 klo 15:08 - Kari Uotila

Aamun Hesarissa oli juttu puolueiden maahanmuuttopolitiikan peruslinjauksista. Huomio kiinnittyi väkisinkin siihen, että sekä demarit että perussuomalaiset ilmoittivat linjakseen "maassa maan tavalla". Maassa maan tavalla on periaate, jonka taakse on helppo kerätä kannatusta. Näyttää siltä, että nyt on houkutus löytää kielenkäyttöä ja ilmaisuja, jotka saattavat vaikuttaa perussuomalaisten vesillä kalastelulta. Laajasti ajateltunahan maassa maan tavalla on ihan hyvä periaate. Tällöin se merkitsee kotouttamisen hoitamista hyvin, jotta työllistyminen ja kiinnittyminen yhteiskuntaan sujuu. Riittävää kieliopetusta ja perehtymistä uuden kotimaan kulttuuriin ja tapoihin. Samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin kantaväestölläkin. Tämän takana seison itsekin.

Sloganin voi kuitenkin nähdä kielteisenäkin, sisältyyhän siihen monen mielessä jatko "…tai maasta pois". Maassa maan tavalla voi viestiä maailmankuvasta, jossa ihmisiä luokitellaan kansalaisuuden tai etnisen alkuperän mukaan ja heidän identiteettiään halutaan rajoittaa ja tasapäistää. Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajien oman kulttuurin säilyttämiseen ei saisi käyttää valtion varoja. Ilmeisesti heidän mielestään myöskään Ruotsissa asuvilla suomalaisilla ei tule olla oikeutta suomen kielen opetukseen. Perussuomalainen maassa maan tavalla – linja on ahdasmielinen ja väärä näkökulma. Maahanmuuttajien kielellisen tai kulttuurisen identiteetin rajoittaminen ei ratkaise maahanmuuton mukanaan tuomia ongelmia. Maassa maan tavalla ei saa tarkoittaa tasapäistämistä. Jos tavoitellaan oman kulttuurimme ja uskontomme pakkosyöttämistä muualta muuttaneille ollaan hakoteillä. Esimerkiksi koulujen kaikille pakolliset aamunavaukset ja joulukirkot eivät ole tätä päivää, vaan uskonnonvapautta tulee kunnioittaa.

Urpilainen lisäsi kömpelön sloganinsa perään vaatimuksen lakien noudattamisesta. Mielestäni ajatuksenjuoksu on merkillinen, eikö demareille ole itsestään selvää, että Suomen lait koskevat kaikkia maassa olevia etnisestä alkuperästä riippumatta? Totta kai on olemassa kulttuurisia tapoja, joita emme Suomessa hyväksy. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten ympärileikkaukset ja sukujen järjestämät avioliitot. Nämä tuomittavat kulttuuriset perinteet eivät katoa sillä, että viestitämme maailmalle vastustavamme erilaisuutta, tai otamme vastaan vähemmän pakolaisia. Maailma, jossa ongelmat voidaan rajata oman valtion ulkopuolelle, on kuvitelmaa. Pään pensaaseen paneminen ei auta, vaan meidän on vaikutettava asioihin niin hyvällä kotouttamisella kuin lainsäädännölläkin.

Olen parhaillaan matkalla Tohmajärvelle Pohjois-Karjalaan pääsiäisen viettoon vaimoni suvun luo. Ainakin toistaiseksi säät suosivat ja saamme nauttia auringonpaisteesta. Toivottavasti moni muukin voi pyhien aikana tavata sukua ja ystäviä ja nauttia keväästä. Näissä mietteissä toivotan hyvää pääsiäistä kaikille, niin kantasuomalaisille kuin maahanmuuttajillekin!

 

Köyhyydestä

Keskiviikko 24.3.2010 klo 16:00 - Kari Uotila

Otin viikolla vastaan haasteen kirjoittaa köyhyydestä. Ajatuksissani olen monet kerrat palannut lapsuuteeni pienessä mökissä Pertunmaan sivukylällä. Tämän päivän köyhyyden ja huono-osaisuuden lisääntymistä yhteiskunnassa vertaa mielessään omiin kokemuksiin olosuhteissa, joissa niukkuutta ja suoranaista köyhyyttäkin esiintyi. Leipä ei ollut leveä metsurin ja koulun keittäjän monilapsisessa perheessä pienessä sähköttömässä mökissä. Muistan sukulaisilta saadut vaatepaketit ja tarkasti aamiaispöydässä moneen osaan jaetut makkaran tai juuston palat. Myös ne joulun hetket, kun herkkuja oli pöydässä ja pukki toi paljon, vaikkakin pienehköjä lahjoja. Kuitenkaan se niukkuus, jota koettiin, ei merkinnyt syrjäytymistä eikä toivottomuutta. Päinvastoin elämää leimasi optimismi ja eteenpäin katsominen.

Lapsuusvuosieni jälkeen hyvinvointivaltiomme on vahvistunut monella tavalla. Etuisuuksia on parannettu, lakeja säädetty jne. Kuitenkin köyhyys on suurta ja pahenee koko ajan. Luulenpa, että tämän päivän köyhyys ja huono-osaisuus on paljon vakavampaa. Toivottomuus ja näköalattomuus kulkevat käsi kädessä aineellisen puutteen rinnalla. Miten on mahdollista, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion viittaa kantavana maana sallimme tilanteen, jossa meillä on lähes 700 000 köyhää ja 150 000 lasta elää köyhyydessä? Miksi emme enää usko pohjoismaisen mallin voimaan ja arvoon? Yhteisvastuuseen ja kaikista huolen pitämiseen. Yhteisen kakun leipomiseen riittävillä verotuloilla, ja kakun oikeudenmukaiseen jakoon. Malliin, jota yhä katsotaan arvostavasti muualta. Johtopäätökseni on, että poliittista tahtoa puuttuu. Maassamme poliittista valtaa käyttää niin valtio- kuin kuntatasollakin poliittiset voimat, joille oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ei paljoa merkitse. Mitenkään muuten on vaikea selittää köyhyyden lisääntymistä.

 

 

 

Väkivaltaan uskallettava puuttua

Perjantai 19.3.2010 klo 14:05 - Kari Uotila

Suomessa kuolee vuosittain jopa 12 pikkulasta väkivallan uhrina, omien vanhempien tekemän pahoinpitelyn vuoksi. Lasten järkyttävät väkivaltakuolemat ovat vain jäävuoren huippu, Keskisuomalaisen mukaan jopa 200 000 lasta joutuu vuosittain väkivallan uhriksi ja heistä 300 vammautuu pysyvästi.  Lapsiin kohdistuva väkivalta on siis meilläkin käsittämättömän yleistä.

Suomalainen väkivaltaisuus kuvastaa toisaalta hyvinvointieroja maamme sisällä, mutta väkivalta on myös syvällä kulttuurissamme. Viihteen, kulttuurin, pelien ja urheilun väkivaltaisuus lisää väkivallan hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa. Väkivaltaan ja väkivaltakulttuuriin on uskallettava puuttua. Määrätietoisella väkivallan vähentämisen ohjelmalla voidaan muuttaa väkivaltatilastoja ja koko suomalaista väkivaltakulttuuria.

Väkivaltaa vähennettäessä on huomattava, että väkivaltaan turvautuva ihminen ei voi hyvin. Onkin tärkeää puuttua väkivallan takana olevaan pahoinvointiin. Sukupuolet huomioivaa apua tulisi olla tarjolla sitä haluaville miehille ja naisille jo ennen ensimmäistä lyöntiä.

Lasten pahoinpitelyyn altistavia tekijöitä on varmasti monia. Vauvan hoitaminen voi olla todella raskasta, ja vanhempien jaksaminen voi olla vähissä esimerkiksi mielenterveysongelmien takia. Monissa perheissä väkivallan riskiä lisää päihteidenkäyttö. Olen sitä mieltä, että niin upea neuvolajärjestelmä kuin meillä onkin, olisi sen tuettava vanhemmuutta vielä kokonaisvaltaisemmin. Kasvukäyrät ovat toki tärkeitä, mutta koko perheen kohtaaminen ja kipeidenkin asioiden rohkeampi esille ottaminen saattaisi pelastaa paljon.

Vanhanen väisteli

Keskiviikko 10.3.2010 klo 15:51 - Kari Uotila

Pääsin kyselytunnilla kysymään pääministeriltä eläkeiän nostamisesta. Vanhanenhan koki vuosi sitten Rukan lumilla näyn tai sai ahaa-elämyksen ja esitti, että yleistä eläkeikää pitää nostaa kahdella vuodella. Opposition ja ammattiyhdistysliikkeen vastustuksen vuoksi tämä hanke sitten kariutui ja siirtyi työryhmien pohdittavaksi.

Maan hallitukset ovat aiemminkin pyydelleet vähän tilaustyöluonteisesti neuvoja milloin EU:lta, milloin Maailmanpankilta, milloin Oecd:ltä. Nyt Oecd jälleen pyydettiin hätiin arvioimaan työryhmien työtä. Tämä raportti ei anna tukea esimerkiksi sille superkarttumalle, jota maksetaan 63 vuoden jälkeen ja joka Suomessa on todettu hyväksi keinoksi työurien jatkamiseen. Tosin on muistettava, että monissa kuluttavissa duunariammateissa 63 vuodenkin tavoite jää aika monelta saavuttamatta. Sadattuhannet suomalaiset, jotka haaveilevat eläkeiästä ja ovat siihen valmistautumassa, pelkäävät nyt, mitä hallitus aikoo tehdä tämän Oecd:n arvioinnin jälkeen.

Kysyin Vanhaselta aikooko hallitus edelleen ajaa jääräpäisesti ja väkivalloin eläkeiän nostamista, vai millä keinoin pyritään pääministerin mainitsemaan työurien pidentämiseen jopa neljällä vuodella. Vanhanen vastasi, että yksi osa työuran pidentämisessä tulee "eläkkeellesiirtymisikää erilaisilla keinoilla parantamalla".

En malttanut olla muistuttamatta, että on pehmeitä keinoja ja kovia keinoja, joilla työuria voidaan pidentää. Pehmeitä keinoja ovat työelämän laadun parantaminen, työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtiminen, kuntoutustoimenpiteet jne. Valitettavasti pääministeri kierteli ja kaarteli vastatessaan kysymykseeni siitä, mikä osuus näistä neljästä vuodesta voidaan saavuttaa myönteisillä, kannustavilla keinoilla, ja kuinka paljon hallitus aikoo käyttää kovia pakkokeinoja. Joudumme siis edelleen odottelemaan hallituksen ratkaisuja ja monen huoli oman tulevaisuutensa eläkeratkaisuista jatkuu.

Isyyslain uudistamisvaatimus lähti lakivaliokunnasta

Perjantai 5.3.2010 klo 12:04 - Kari Uotila

Viime perjantaina äänestimme lakivaliokunnassa Oikeusministeriöön lähtevän isyyslain uudistamista vaativan kirjeen sisällöstä. Hävisin yhdellä äänellä muotoilun, jossa uudistusta olisi vaadittu tekemäni lakialoitteen pohjalta. Läpi meni löysempi muotoilu yleisestä uudistustarpeesta ensi vaalikaudella.

Ikävä kyllä ehdotustani eivät kannattaneet edes kaikki ne, jotka olivat allekirjoittaneet lakialoitteen. Ryhtiliike oli nostettu eikä opposition kansanedustajan aloitetta haluttu tukea. Onneksi julkinen sana seuraa edelleen tilannetta ja Mikael Jämsänen jaksaa myös edelleen kamppailla lasten ja isien oikeuksien puolesta. Toivottavasti ministeriössä otetaan kirje tosissaan ja isyyslain uudistaminen todella aloitetaan.

Hallitus ei vastannut välikysymykseen

Torstai 25.2.2010 klo 21:13 - Kari Uotila

Runossa sanotaan: ”Suomalainen on sellainen joka ei vastaa kun kysytään, vastaa kun ei kysytä ja kysyy kun ei vastata”. Keskiviikon välikysymyskeskustelusta tuli väkisinkin tämä runon säe mieleen, vaikka päiväjärjestyksen mukaan ministeri Hyssälä toki vastasi hallituksen puolesta Vasemmistoliiton ja muun opposition välikysymykseen.   

Välikysymyksessä penättiin muun muassa sitä, että aikooko hallitus ehdottaa eri perusetuuksien tasokorotusta. Tähän ei hallitus vastannut, vaan luetteli aiemmin tekemiään ratkaisuja, joista jotkut ovat olleetkin ihan kelvollisia. Hyssälä ei myöskään vastannut kysymykseen siitä aikooko hallitus esittää väestöryhmien välistä oikeudenmukaisuutta lisääviä ja sosiaaliturvan rahoituksen turvaavia veroratkaisuja.

Kaiken kaikkiaan ministerien ja hallituspuolueiden kansanedustajien puheissa kaikui paljon kauniita periaatteita ja kehuja hallituksen aiemmista toimista. Menneisyyttä vatvottiin, mutta rohkeutta tulevaisuuden ratkaisuista puhumiseen ei ollut. Myös aito tahto ja sitoutuminen köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen ja tuloerojen kaventamiseen jäi puuttumaan. No eipä sitä porvarihallitukselta saattanut odottaakaan.

 

Pakkoarmeija puhuttaa

Perjantai 19.2.2010 klo 11:16 - Kari Uotila

Olen tosi iloinen siitä, että Vasemmistoliiton miespoliittisen työryhmän aloittama keskustelu miehille pakollisen asevelvollisuuden järkevyydestä on saanut jatkoa, sillä keskustelu kertoo nykyjärjestelmän kehittämistarpeesta. Ministeri Sinnemäen näkökulma työurien pidentämisen kannalta on perusteltu, mutta demarien idea pakollisen palveluksen laajentamisesta myös naisille ei ole mielekäs ratkaisu.

Pelkästään miehiä koskeva pakollinen asevelvollisuus on näkyvin miehiä koskeva tasa-arvo-ongelma. Armeijapakko myös hidastaa miesten pääsyä opiskelemaan ja työelämään. Jos aikataulut sattuvat oikein huonosti, voi palvelus viivästyttää opintojen tai työskentelyn aloittamista jopa kahdella vuodella. Tähän meillä ei ole varaa. Asevelvollisuuden kansantaloudellisia vaikutuksia lähes vuosikymmenen tutkinut professori Panu Poutvaara on laskenut, että asevelvollisuus tulee Suomen taloudelle todella kalliiksi. Kansantaloudellinen kokonaishinta on suuri juuri siksi, että nuorten työurat viivästyvät.

Demareiden ehdotus pakollisesta myös naisia koskevasta kansalaisvelvollisuudesta ratkaisisi kyllä tasa-arvo-ongelman ainakin näennäisesti, mutta en pidä pakkojen lisäämistä oikeana ratkaisuna. Samalla palveluksen negatiiviset vaikutukset työuran alkuun laajenisivat koskemaan myös naisia ja jo ennestään ylisuuri reservi kasvaisi.

Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä on esittänyt vain miehiä koskevan asevelvollisuuden tilalle molemmille sukupuolille tarkoitettua vapaaehtoista turvallisuuskoulutusta. Mallissa tarjotaan kaikille aktiivisesti mahdollisuutta osallistua monipuoliseen ja kestoltaan vaihtelevaan koulutusvalikoimaan. Käytännössä koulutukseen hakeutuva voisi valita aseellisen maanpuolustuksen tai vaikkapa ympäristöturvallisuuskoulutuksen tai viestintäturvallisuuskoulutuksen oman mielenkiintonsa tai osaamisensa perusteella.

Vasemmistonuoret ovat tehneet miespoliittisen työryhmän turvallisuuskoulutusmallista puoluekokousaloitteen, joten puolue pääsee ottamaan siihen kantaa kesäkuun puoluekokouksessa.