Saksan sairas kilpailukyky

Perjantai 20.1.2012 klo 14:38 - Kari Uotila

Valtiovarainvaliokunnan ryhmävastaavat ja puheenjohtajisto käsitteli Euroopan ja Saksan taloustilannetta tällä viikolla kahden päivän ajan Berliinissä. Tapasimme edustuston väen lisäksi Saksan pankin, valtiovarainministeriön, tutkimuslaitoksen, kauppakamarin ja parlamentin valtionvarainvaliokuntaa.

Euroopan talouskriisin yksi syy on jäsenmaiden erilainen talouskehitys ja kilpailukyky. Tähän kiinnitettiin liian vähän huomiota euroaluetta perustettaessa. Vaikka väite voi tuntua oudolta niin tänä päivänä Saksan liian hyvä kilpailukyky on ongelma, koska kaikki joutuvat toimimaan yhteisen valuuttakurssin oloissa ja valuuttakurssi on nyt liian korkea keskimäärin ja varsinkin heikomman kilpailukyvyn maille.

Tällä vuosituhannella Kreikan nimellispalkat ovat kohonneet noin 60 %, Italian 40 %, mutta Saksan vain 22 %. Suomessa palkkataso on kokonaisuudessa noussut keskimäärin 3,8 % vuodessa, joten se tekee vuosituhannella myös tuon noin 40 %. Vertailua muihin maihin tosin vaikeuttaa käytettävien palkkakäsitteiden erot. Suomen luvuissa on sopimuskorotukset, liukumat ja rakennemuutoksista tuleva kehitys. Suomen tuottavuus on tosin noussut paljon enemmän kuin Italiassa ja varsinkin Kreikassa, mutta palkkajäähdytyksen takia Saksan kilpailukyky lienee kyllä parantunut myös suhteessa Suomeen.

Saksan hitaan palkkakehityksen takana on matalapalkka-alojen ja työpaikkojen synnyttäminen ja työntekijöiden suostuminen joillakin työpaikoilla palkkojen alennuksiin, kun samalla heille on luvattu, ettei ketään irtisanota viiteen vuoteen. Monet palkat ovat tosi pieniä ja niitä on täydennettävä sosiaaliturvalla. Ihmisten toimeentulo-ongelmien lisäksi tilanne on muuttumassa ongelmaksi myös maan taloudelle. Kotimainen kysyntä hiipuu ja sitä kautta talouskehitys ja työllisyys. Lisäksi koko Euroalue kärsii näin epätahtisesta kehityksestä.

Keskusteluissa kävi ilmi, että tutkimuslaitokset ja myös poliitikot ovat havainneet ongelman ja tänä vuonna todennäköisesti palkkanyörejä löysennetään. Kehotin entisenä pääluottamusmiehenä Saksan parlamentissa heitä pistämään palkkakehitykseen vauhtia ja ainakin sosialidemokraattien ja vasemmistopuolueen puolelta tunnuttiin olevan samaa mieltä. Se, että työmies ja nainen saavat lisää palkkaa, ei siis ole välttämättä ongelma vaan voi olla myös mahdollisuus myönteisen talouskehityksen aikaansaamiseksi niin Suomessa, Saksassa, kuin koko Euroopassakin.     

Ministerin maakuntakierroksella

Torstai 12.1.2012 klo 15:22 - Kari Uotila

Minulla oli ilo olla 10.-11.1. mukana liikenneministeri Merja Kyllösen maakuntamatkalla Uudellamaalla. Tiistaina reissattiin lännessä ja keskiviikkona idempänä. Tilaisuuksia oli Espoossa, Hangossa, Karjaalla, Vantaalla, Loviisassa, Mäntsälässä ja Järvenpäässä. Ilman minua ministeri ennätti vielä Vihtiinkin.

Verrattuna tekemiini edustajavierailuihin saa ministeri kyllä niin lehdistön kuin paikkakuntien vaikuttajatkin paljon laajemmin liikkeelle. Luonnollisesti liikenneasiat olivat keskusteluissa pääosassa. Toiveita tuli niin liikenneväylien, joukkoliikenteen, kevyen liikenteen kuin muidenkin liikenneasioiden osalta.

Yleisötilaisuuksissa yksi kärkiaihe oli VR:n suuntaan menevä kritiikki lippujärjestelmästä, hintojen noususta ja aikatauluongelmista. Tämä siitä huolimatta, että ne kuuluvat VR:n omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Hautalan rooteliin. Tietullit, kilometrikorvaukset, liikenneturvallisuus ja junaliikenteen kilpailuttaminen puhuttivat myös. Kunnanisien huolena oli väylien lisäksi satamien tulevaisuus niin Hangossa kuin Loviisassakin.

Ministerin maakuntakierroksen tilaisuuksissa vauhditettiin myös Arhinmäen Paavon kampanjaa ja Järvenpäässä oltiin ehdokkaan kanssa soppatykillä. Kaiken kaikkiaan kierros oli valaiseva opintomatka, josta tuli eväitä muun muassa liikennepoliittisen selonteon valmistelukeskusteluun.

Ennen selontekoa meidän on kuitenkin äänestettävä tulevaisuuden Paavomme toiselle kierrokselle, joten hopi hopi äänestämään Arhinmäkeä!

Joulutauon aika

Keskiviikko 21.12.2011 klo 15:57 - Kari Uotila

Eduskunnassa saatiin hommat pulkkaan, ja huomisesta alkaen on edessä joululoma, joka kestää vuodenvaihteeseen asti. Tammikuussa eduskunnassa ei ole lainkaan täysistuntoja, mutta talouskriisin vuoksi monet valiokunnat kokoontuvat myös istuntotauon aikana. Myös Valtiovarainvaliokunta kokoontuu tammikuussa useamman kerran. Omassa kalenterissani on tammikuussa myös palavereja, puhetilaisuuksia, Uudenmaan kiertämistä liikenneministeri Merja Kyllösen kanssa sekä tietysti presidentinvaalikampanjointia Paavo Arhinmäen valinnan tueksi.

Kiireisen alkutalven jälkeen joulun ajan hengähdystauko tulee tarpeeseen, ja loma kuluukin läheisten kanssa ollessa ja akkuja ladatessa. Välipäivinä on tarkoitus purkaa vanhaa mökkiä Pertunmaalla. Blogi jää hetkeksi tauolle, ja sähköpostiakin seurailen harvakseltaan.

Tänä vuonna luovuin perinteisen joulukortin lähettämisestä, sen sijaan hyvän joulun toivotuksia laitan lehti-ilmoitusten muodossa. Myös blogin kautta haluan toivottaa kaikille oikein rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vauhtiviikko

Perjantai 16.12.2011 klo 12:58 - Kari Uotila

Kulunut viikko oli varsinainen vauhtiviikko. Valtiovarainvaliokunta sai maanantaina valmiiksi budjetti mietinnön. Valiokunta antoi lisää rahaa muun muassa tiestön ja joukkoliikenteen kehittämiseen, Itämeren suojeluun, opiskelijoiden ateriatukeen ja homekoulujen korjausavustuksiin. Myös velkaneuvontaan, päihdeäitien hoidon järjestämiseen, energia-avustuksiin ja työttömien yhdistysten toimintaan saatiin lisärahoitusta.

Maanantaina Espoon valtuustossa käsiteltiin valtuuston työjärjestystä ja riideltiin muun muassa puheenvuorojen pituudesta. Mielekkäämpiäkin valtuuston kokouksia on ollut.

Tiistaina puhuin Helsingin Vasemmistoliiton, Kalevi Sorsa -säätiön ja Vasemmistofoorumin järjestämässä keskustelutilaisuudessa finanssikriisistä. Korostin siellä vasemmistopuolueiden mahdollisuuksia saada läpi vaatimuksemme eurokriisin hoidosta. Suoraan sanottuna vasemmistolla on edelleen sama vääntövoima, kuin hallitusohjelmaneuvotteluissa. Vaihtoehtona voisi olla jopa hallituskriisi ja ennenaikaiset vaalit. Vasemmistoliiton vaatimuksesta hallitusohjelmaan saatiin kirjattua aiempaa tiukempi eurokriisin hoito-ohjelma. On selvää, ettemme voi antaa periksi kriisin tässä vaiheessa. Yksimielisyysvaatimuksessa suhteessa eduskunnan budjettivaltaan on oltava tiukkana ja sijoittajavastuusta on pidettävä kiinni.

Keskiviikkona pidin eduskuntaryhmämme ryhmäpuheen budjetin palautekeskustelussa. Puheeni pääviesti oli, ettei valtion lisävelkaantuminen ole syy jättää elvyttämättä. Asuntoihin, liikenteen sujumiseen ja ympäristönsuojeluun kohdistuvalla elvyttämisellä päinvastoin torjumme lamaa. Siksi talouskasvua tukevia investointeja on tehtävä vaikka velkarahalla. Maaliskuun kehysriihessä on tehtävä elvyttämispäätöksiä ja tarkasteltava kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Se tarkoittaa säästökohteita, verotulojen lisäämismahdollisuuksia ja rakenteellisia uudistuksia. Yksi keino on veropohjan tiivistäminen. Esimerkiksi lääkärikeskus Mehiläinen maksaa lähes 40 miljoonan euron voitostaan Suomeen veroa vaivaiset 360 000 euroa. Tällainen verokikkailu on yksiselitteisesti kiellettävä.

Torstaina puhuin eduskunnan miesverkoston puheenjohtajan ominaisuudessa Onko politiikalla sukupuolta –seminaarissa. Siellä kuultiin todella mielenkiintoisia tutkijoiden alustuksia. Suomessa on kansainvälisesti verraten harvinaislaatuinen tilanne sikäli, että eduskunnassamme on aina ollut myös naisia. Kuitenkin eduskunta, kuten koko maailmakin, on ollut varsin miehinen. Yhtenä pienenä, mutta konkreettisena asiana otin esiin sukupuolitetut nimikkeet. Kansalaisaloitelakia valmistelleessa työryhmässä tein viime talvena ehdotuksen, että nimike ´asiamies` muutettiin `edustaja´ -nimikkeeksi. Voisimmekohan ryhtyä miettimään, miten saisimme vaihdettua puhemies- ja oikeusasiamies- nimikkeetkin sukupuolineutraaleiksi?

Perjantaiaamuna olin TANEn jäsenenä tapaamassa tasa-arvoministeri Arhinmäkeä Säätytalolla. Muutoinkin viikkoon mahtui taas tasa-arvoasiaa, budjettikeskustelussa otin salissa kantaa muun muassa huoltajuuskiistoihin. Oikeusministeriön hallinnonalalle lisäsimme valtiovarainvaliokunnassa rahaa lapsiystävällisen oikeudenkäynnin kokeilun laajentamiseen, mikä on tosi tärkeä juttu. Huoltajuuskiistojen kohdalla se vähentää olosuhdeselvitysten tarvetta. Olosuhdeselvityksissä on selvästi puutteita, ne eivät ole saman tasoisia kaikkialla maassa. Huoltajuuskiistoihin sisältyy myös valitettavan usein suoranaista vieraannuttamista jommankumman vanhemman puolelta. Siihen pitäisi minusta puuttua kovemmalla kädellä. Joissakin maissa aktiivinen vieraannuttaminen on kriminalisoitu, ja tätä pitäisi miettiä Suomessakin. Perjantaiaamun puheenvuorossa korostin Olympiastadionin kunnostustarvetta.

Läpi viikon eduskunnassa istuttiin pitkiä täysistuntoja, kun budjetin pääluokkakohtaiset keskustelut alkoivat. Luonnollisesti viikolla oli useampia kokouksia ja tapaamisia, joissa käytiin läpi eurokriisiä. Kuulimme taloustieteilijöiden, VM:n virkamiesten ja valtiovarainministeri Urpilaisen näkemyksiä tämänhetkisestä tilanteesta. Lisäksi eduskuntaryhmät saivat viimein aikaan ratkaisun YLEn rahoituksen järjestämismallista. Itse pidän ratkaisua kelvollisena, se turvaa riittävän rahoituksen vaarantamatta YLEn riippumattomuutta ja lisäksi maksu määräytyy tulojen mukaan, mikä on minulle ollut kynnyskysymys. Perjantaipäivä päättyy TANEn kokoukseen. Kiireinen viikko kaiken kaikkiaan, ja viikonloppu tulee tarpeeseen.

Mikä itsenäisyyttämme uhkaa?

Torstai 8.12.2011 klo 18:10 - Kari Uotila

Tällä viikolla juhlistettiin itsenäistä Suomea. Perinteiseen tapaan muistettiin sotiemme veteraaneja, Tampereella nähtiin näyttävä paraati ja illalla juhlittiin Linnassa. Nämä perinteet ovat paikallaan, mutta omassa puheessani Vantaan Vasemmiston itsenäisyyspäivän juhlassa halusin nostaa esiin hiukan toisenlaista näkökulmaa ja suunnata katsetta eteenpäin.

Minusta itsenäisyyttämme uhkaa perinteisten uhkien sijaan juuri nyt kapitalistinen häikäilemätön markkinatalous. Euroopan ja euroryhmän maat, Suomi mukaan lukien, käyvät tällä hetkellä kamppailua itsenäisyydestään. Italian itsenäisyys on vaakalaudalla, Kreikan jo mennyt. Tänä päivänä markkinavoimat voivat panna maan polvilleen. Kun Italia joutuu jonain päivänä uusimaan 1900 miljardin velkojaan esimerkiksi 100 miljardia euroa, päästävät spekulantit samalla hetkellä liikkeelle huhun, että Italian talous on kuralla. Korot hyppäävät pilviin, Italian julkinen talous romahtaa ja itsenäisyys menee riippumatta siitä onko talouden kurjaa tilaa todellisuudessa edes olemassa.

Itsenäisyyden puolustaminen markkinavoimia vastaan maksaa siinä missä aseellisen hyökkäyksenkin torjuminen. Käpertyminen ei itsenäisyyttämme vahvista, päinvastoin. Suomen vahvuus on osallistumisessa ja nyt on tärkeää, että olemme mukana eurooppalaisessa yhteisvastuussa. Itsenäisyys on oikeutta päättää omista asioista, mutta myös laajempaa – mahdollisuutta vaikuttaa kansainvälisesti. Nyt käytävä keskustelu Etelä-Euroopan maiden auttamisesta saattaa samalla muokata mielipiteitä yhdentymisen syventymisen ja jopa liittovaltion suuntaan. Näin tapahtuu, kun taloutensa kuralle päästäneiltä mailta vaaditaan kuria, ja sitä ei saada ilman yhteisiä päätöksiä, valvontaa ja sanktioita, eli talouspolitiikan yhteensovittamista.

Syventyvän ja pitkittyvän taantuman uhka Suomessa on realistinen. Korostin puheessani, että taantumaa pitää torjua ensisijaisesti elvyttämällä ja kiristämällä rikkaiden verotusta, vähemmän lisäsäästöillä. Palvelujen ja etuuksien leikkaaminen johtaisi vain tuloerojen kasvamiseen ja tilanteen pahenemiseen, kun ostovoima heikkenisi ja sitä kautta työllisyys ja talouskasvu hyytyisi. Nyt on tärkeää oikeudenmukaistaa verotusta ja tehdä talouskasvua tukevia investointeja vaikka velkarahalla.

Kalkkiviivoille meni

Keskiviikko 30.11.2011 klo 14:28 - Kari Uotila

Viikonloppu jännitettiin raamisopimuksen syntymistä. AKT ja Timo Räty saivat niskaansa syytöksiä homman venyttämisestä ja vahvan neuvotteluasemansa hyödyntämisestä. On kuitenkin muistettava, että sopimisessa tarvitaan molempia osapuolia ja myös neuvottelujen venyminen on molemmista kiinni. Loppujen lopuksi sopu syntyi, ja siinä on kaksikin periaatteellisesti tärkeää ulottuvuutta.

Ensinnäkin työnantajat taipuivat jälleen keskitetyn sopimismallin taakse, vaikka nimenä on nyt raamisopimus eikä tupo-ratkaisu. Työnantajathan ovat jääräpäisesti pyrkineet eroon keskitetyistä sopimuksista ja halunneet liittokohtaista ja entistä enemmän myös työpaikkakohtaista sopimista. Nyt he joutuivat ottamaan lusikan kauniiseen käteensä ja uskon, että lopputulos on kaikkien osapuolten kannalta vähintäänkin kohtuullinen.

Toinen on maan hallituksen vastaantulon sisältö. Aiemmin kirjoitin, että veronmaksajien kukkarolla pitäisi käydä mahdollisimman vähän ja ostovoiman lisäys tulisi saada työnantajien maksamien palkankorotusten muodossa. Toivoin hallitukselta mieluummin suostumista työelämän laatukysymyksien tukemiseen, kuin verohelpotuksien antamiseen.

Näin pääasiassa kävikin. Vuorotteluvapaan heikentämisestä luopuminen, työttömyysturvan sovittelun järkevöittäminen, valtion osallistuminen lomautuspäivärahojen rahoitukseen ja isyysloman pidentäminen olivat tervetulleita laadullisia parannuksia. Palkkaverotusta kevennetään sen verran, että sillä saadaan kompensoitua työeläkemaksun korotus. Työnantajien avittaminen energiaveroleikkurilla ja yhteisöveroa alentamalla oli varmaankin välttämätöntä sovun löytämiseksi.

Nyt on tullut ennustettavuutta ja varmuutta työmarkkinoille, mutta muutoin epävarmuus jatkuu. Toivoa vaan sopii, että Euroopan talouskriisissä vihdoinkin löydetään keinoja tilanteen rauhoittamiseksi.

Paras Paavo kisassa mukana

Torstai 24.11.2011 klo 12:44 - Kari Uotila

Muutama viikko sitten toivoin blogissani tulevaisuuden Paavoa menneisyyden Paavojen joukkoon presidenttikisaan. Hieno homma, että Paavo lähti mukaan ja puoluevaltuusto nimityksen viime sunnuntaina vahvisti. Omassa kannatuspuheenvuorossani korostin, ettei Arhinmäki ole mukana sen vuoksi, ettei muita löytynyt. Hän on mukana sen vuoksi, että hän on ehdottomasti paras vaihtoehto ehdokkaaksemme ja paras myös presidentiksi.

Mielipidemittausten ykkösen Niinistön kanssa jutellessani totesin, että kunhan Paavo tekee saman minkä eduskuntavaaleissa Helsingissä, niin sillä pääsee jo pitkälle. Paavohan otti enemmän ääniä kuin kukaan muu Helsingin vaalipiirissä.

Vasemmistoliitto voitti yliopistovaaleissa ja uskon, että monet opiskelijat ja muut nuoret ovat iloisia päästessään äänestämään Paavo Arhinmäkeä myös muualla Suomessa. Hänen tv-esiintymisensä ovat saaneet paljon myönteistä palautetta myös kaikilta muilta. Vaalikeskusteluihin saadaan varmasti aitoa säpinää ja vasemmistolaista arvomaailmaa edustavia näkemyksiä mukaan.

Presidenttivaalikuvio on hyvin mielenkiintoinen. Sauli on selkeästi mielipidemittausten kärjessä, mutta toinen paikka toiselle kierrokselle on aidosti auki. Lähtökohta on oltava, että meidän Paavo tavoittelee tosissaan sitä paikkaa. Tavoite edellyttää kaikkien aktiivisuutta. Paavo ei ehdi kaikkialle, mutta joka kolkassa maata on kampanjoitava tästä eteenpäin joka päivä. Lähdetään siitä, että kolmas Paavo toden sanoo ja on totuutta sanomassa myös toisella kierroksella.

Opposition vaihtoehdot salissa

Torstai 3.11.2011 klo 12:39 - Kari Uotila

Eilen tehtiin historiaa. Eduskunnan suuressa salissa keskusteltiin ensimmäistä kertaa päiväjärjestyksen mukaisesti oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteista. Keskusta ja Perussuomalaiset saivat esitellä vaihtoehtonsa hallituksen budjettiesitykselle.

Kannatan lämpimästi tätä käytäntöä ja sen jatkamista, vaikka edustankin nyt hallituspuoluetta. Parlamentarismin kannalta on tärkeää, että oppositiolla on keinot vaihtoehtonsa esittämiseen. Tilanne ei tosin ole tasapuolinen. Hallituspuolueilla on iso virkamieskoneisto tukenaan kun taas oppositiolle pelkästään riittävän taustatiedon hankkiminen on haasteellista. Toisaalta hallituksen budjettiehdotus on kuuden puolueen kompromissi, joka on syntynyt hallitusneuvottelujen, budjettiriihen ja muiden vääntöjen tuloksena. Oppositiopuolueet voivat vaihtoehtobudjeteissaan edustaa kirkasotsaista linjaa ja laatia enemmänkin joulupukille lähetettävää toivomuslistaa muistuttavan kokonaisuuden. Heillä ei myöskään ole juuri riskiä siitä, että ehdotukset tulisivat oikeasti toteutukseen seurauksineen.

Opposition ehdotuksissa oli kannatettaviakin kohtia. Esimerkiksi verotuksen progression lisääminen kiristämällä suurituloisempien tuloverotusta. Tätä Vasemmistoliittokin voi tukea, kunhan Keskustakin pysyisi tällä linjalla myös seuraavien vaalien jälkeen.

Vastuullisuutta lisäisi se, että oppositiopuolueet erikseen ja toivottavasti myös joskus yhdessä sitoutuisivat ehdotuksiinsa myös seuraavissa vaaleissa ja hallitusohjelmissa. Näin äänestäjille syntyisi mahdollisuus valita suuremmista linjoista seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Pojat oppivat eri lailla

Perjantai 28.10.2011 klo 13:59 - Kari Uotila

Tällä viikolla pääsin Eurooppa-asioiden parissa puurtamisen lisäksi kertomaan näkemyksiäni koulun tasa-arvoisuudesta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan järjestämässä seminaarissa. Olin paikalla Eduskunnan miesverkoston puheenjohtajana, joten keskityin puheenvuorossani poikien kokemiin tasa-arvo-ongelmiin. Tämän päivän pojat ovat tulevaisuuden miehiä, ja uskoisin myös monen tämän päivän miehen ongelmien olevan yhteydessä heidän poikina koulussakin oppimaansa stereotyyppiseen "miehen malliin".

Suomen menestys PISA -tutkimuksissa on tehnyt meistä koulutuksen mallimaan, mutta meilläkin on parantamisen varaa. Vuoden 2009 PISA –tutkimuksen mukaan olemme kolmanneksi paras maa lukemisessa, mutta Suomessa poikien ja tyttöjen väliset erot lukutaidossa ovat koko OECD-maiden suurimmat. Poikien tyttöjä heikomman koulumenestyksen syynä pidetään usein heidän hitaampaa kehittymistään. Itse näen, että kehityserot pitää ottaa haasteena ja kouluopetusta ja koulun toimintakulttuuria on muutettava niin, että erilaiset oppimistavat huomioidaan. Poikien ja tyttöjen älykkyys ei ole erilaista, mutta heidän lahjakkuusprofiilinsa on erilainen. Tytöt ovat kielellisesti poikia lahjakkaampia, kun taas pojat oppivat helpommin toiminnan kautta. Nykykoulun oppiaineet ja opetusmenetelmät suosivat nimenomaan kielellistä lahjakkuutta. Mielestäni opetusta kokonaisuudessaan on kehitettävä toiminnallisemmaksi ja taito- ja taideaineiden tuntimäärä on tulevaisuudessakin pidettävä mahdollisimman suurena.

Tekemällä oppimisen ei tarvitse merkitä sitä, että samalla opittaisiin roolimalleja, jotka johtavat ongelmiin myöhemmin. Päinvastoin kuulin juuri ylä-asteesta, jossa pojilla kaikkein suosituin valinnaisaine seiskan jälkeen on kotitalous. Syynä ei ole se, että kotitaloudessa pääsisi helpommalla, päinvastoin siellä pidetään sekä teoria- että käytännön kokeita ja kotiläksynä on paljon käytännön tehtäviä. Pojat itse kertovat suosion syyksi sen, että "köksässä saa tehdä”. Kotitalous opettaa pehmeämpää roolimallia, joka madaltaa kynnystä kotitöiden ja vanhemmuuden tasaisempaan jakamiseen aikuisiässä. Itsellänikin oli kymppi kotitaloudesta. Ei se minusta ehkä kotitöiden mallimiestä tehnyt, mutta asian puolestapuhujan kuitenkin.

Kolmas Paavo presidenttikisaan

Torstai 20.10.2011 klo 15:43 - Kari Uotila

Galluppien valossa presidenttipeli näyttää kovin kaksijakoiselta. Niinistö porskuttaa kansansuosion harjalla ja ilmoittautuneet haastajat kaukana takana. Joku voisi jo luulla pelin olevan pelattu ja vaalien olevan vain muodollisuus. Historia kuitenkin kertoo yllättävistä ja suurista suosion nousuista ja laskuista vaalien lähestyessä. Lisäksi on tärkeää, että vaalikeskusteluun saadaan monipuolisuutta ja myös vasemmiston arvot vahvasti mukaan. Vasemmistoliitolla on mielestäni tässä tärkeä ja velvoittavakin vastuu. Pois turha ujostelu ja oma Paavo kehiin! Suurelta osin menneisyyden miehistä koostuva ehdokasjoukko tarvitsee piiriinsä aidon tulevaisuusehdokkaan tuoreine ajatuksineen. Toivottavasti puolueen päättävissä elimissä tartutaan toimeen ja asetetaan tulevaisuuden Paavo ehdokkaaksi.

Eipä olisi uskonut

Perjantai 14.10.2011 klo 12:36 - Kari Uotila

Enpä olisi uskonut muutama viikko sitten, että työmarkkinoille saadaan neuvoteltua raamisopimus. Työnantajapuolen nihkeys tulopoliittisia kokonaisratkaisuja kohtaan, palkansaajapuolen oikeutetut palkkavaatimukset ja valtiontalouden pieni liikkumavara avittaa ratkaisun syntymistä tuntuivat muodostavan yhdessä aikamoisen esteen sovun synnylle.

Syntyneessä ratkaisussa oli positiivista se, että valtion toimet keskittyivät työelämän laadulliseen parantamiseen ja vain hyvin pieniltä osin veronkevennyksiin. Olisi ollut tosi hölmöä hoitaa palkansaajien ostovoiman kehitys tuloveronkevennyksillä. Tämä olisi heikentänyt veropohjaa ja pahimmassa tapauksessa laittanut hyvinvointivaltion palveluja ja tulonsiirtoja saavat ihmiset maksumiehiksi. Toki nytkin valtiontaloudelle tulee ratkaisusta noin 400 miljoonan kulut, mutta uskon tämän olevan pieni hinta suhteessa ratkaisun kokonaisuuteen.

Tyytyväinen olen myös siihen, että hallitusohjelmassa ollut vuorotteluvapaan korvaustason heikennys päätettiin poistaa tässä yhteydessä. Myös isyysvapaan pidentäminen oli hieno homma, samoin kuin muutkin työelämän laatuparannukset sopimuksessa.

Rohkenen toivoa, että ratkaisulle tulee riittävä kattavuus, mutta ymmärrän silti, että esimerkiksi Metalliliitto joutuu arvioimaan tarkoin vastaako tulos riittävästi niitä tavoitteita, mitä ammattiosastot ja liitto ovat asettaneet.

Selän kääntämisen hinta?

Perjantai 7.10.2011 klo 15:51 - Kari Uotila

 Hyvin pieni osa kansalaisista näkee perusteita Suomen osallistumiselle Kreikan ja muiden kriisimaiden auttamiseen. Kritiikki yltyy myös asiantuntijoiden joukossa, vaikka siihen sisältyykin jälkiviisastelua. Kun luotetaan Suomen hallituksen tiukentuneella linjallaan pysyvän mukana tukiratkaisuissa, on myös helppoa kosiskella kansalta sympatiaa irtiotoilla. Tätä lähestymistapaa taitaa olla myös oppositiossa.

Nyt on eduskunnassa hyväksytty palomuurin rakentaminen, eli väliaikainen vakausväline ja saatu vakuudet. Mutta mitä jatkossa? Voisiko Suomi olla maa, joka ensimmäisenä kääntää selkänsä kriisimaille ja EU-kumppaneille? Mikä olisi tämän selän kääntämisen hinta? Vaikkei puhuttaisi siitä, mitä tapahtuisi Suomen taloudelle ja työllisyydelle niin myös muita tappioita tulisi. Puhevalta Suomelle tärkeiden asioiden, kuten rakennerahastojen, maataloustukien jne. osalta vähenisi. Uuden hallituksen tiukka linja vakuuksien vaatimisessa ja Bulgarian sekä Romanian Schengen - alueeksi tulon torjunnassa ei heikentänyt Suomen asemaa vaan päinvastoin. Koko paletin kaatamisen seuraukset voisivat sitten olla jo ihan muuta.

Piikki on syytä nyt laittaa kiinni, mutta ratkaisua on edelleen etsittävä porukalla. Suomen aktiivisuutta tarvitaan ennen kaikkea siinä, että kriisistä ulospääsytieksi löydetään joku muu kuin jatkuva veronmaksajien rahojen pumppaaminen kriisimaille ja niiden holtitonta taloudenpitoa rahoittaneille pankeille. Tässäpä riittää hallitukselle tehtävää vakuuskiistan onnistuneen hoitamisen jälkeen.

Suo siellä - vetelämpi täällä?

Keskiviikko 21.9.2011 klo 11:46 - Kari Uotila

Euro-kriisin hoidossa on vitsit vähissä. Eduskunnassa on otettava kantaa uusiin ratkaisuihin, vaikka kukaan ei voi varmuudella sanoa auttavatko ne. Väliaikaisen vakausmekanismin joustavoittamisesta ja Suomenkin takausvastuun kasvattamisesta on tehtävä päätös. Asiantuntijakuulemisissakin on ollut hienoa jälkiviisastelua enemmän kuin tulevaisuuden ennakointia.

Miten käy Suomen taloudelle ja työllisyydelle? Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että huonoista vaihtoehdoista paras on kuitenkin pyrkiä pitämään eurojärjestelmä pystyssä ja luottokriisi hallinnassa hyväksymällä päämiesten 21.7. sopimat muutokset. Samalla on kuitenkin pidettävä kiinni Suomen tiukentuneesta linjasta ehtojen, kuten vakuuksien vaatimisen, osalta.

Vaikka uudet toimet eivät täysin, tai jopa lainkaan auttaisi, niin siinäkin tapauksessa seuraukset Suomen budjettitalouteen ja työllisyyteen tulisivat viiveellä. Mikäli taas Suomi tai joku muu maa kaataisi paketin, seuraukset olisivat todennäköisesti nopeita ja tuhoisia. Luottokriisi, yritysten rahoituksen loppuminen, taantuma ja työttömyyden nousu veisivät pohjan jo ensi vuoden budjetilta. Siksi suossa rämpiminen taitaa olla parempi vaihtoehto kuin vetelämpään uppoaminen.

Toiveiden tynnyreitä?

Perjantai 16.9.2011 klo 11:44 - Kari Uotila

Keskusta pitää hallituspuolueiden lyhyessä budjettiriihessä sopimaa talousarvioesitystä hötölle rakennettuna toiveiden tynnyrinä. On totta, että hallitusneuvotteluissa otimme lähtökohdaksi varsin myönteisen talouskasvu- ja työllisyysarvion. Emme olleet myöskään valmiita 2,5 miljardia suurempaan valtion menojen sopeuttamiseen, ja tämäkin jakautui tasan veronkiristysten ja säästöjen kesken. Hallitus teki mielestäni ihan oikein kun ei painanut paniikkinappulaa ja sopinut lisäleikkauksista budjettiriihessä. Monet jo sovitutkin ovat tarpeeksi kipeitä, mutta toki välttämättömiä.

Odotan mielenkiinnolla erityisesti Keskustan vaihtoehtobudjettia. Keskustan, joka samaan aikaan kritisoi sekä valtion velan kasvua että päätettyjä veronkiristyksiä ja ehdotettuja säästöjä. Mahtaneeko Keskustalta syntyä ehdotus, joka pienentää valtion velkaa, helpottaa verotusta ja pienentää säästöpäätöksiä? Aikooko joskus köyhien puolestakin puhunut Keskusta vastustaa tai siirtää perusturvan parantamista? Mistä se aikoo leikata ja mitä veroja kiristää hallituksen esitystä enemmän?

Taitaa olla tulossa todellinen tyhjän päälle rakentuva toiveiden tynnyri, joka todennäköisesti on kaukana taloustilanteen realiteeteista. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Kone käynnistyi

Perjantai 9.9.2011 klo 17:16 - Kari Uotila

Eduskunnan hommat lähtivät todella liikkeelle istuntokauden käynnistyessä, vaikka monet valiokunnat olivat koolla jo aiemmin Euroopan talouskriisin merkeissä. Tiistaina käytiin lähetekeskustelu jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen liittymisestä. Itse korostin puheenvuorossani laajaa turvallisuuskäsitettä. Turvallisuusympäristömme on muuttunut, aseellisen uhkan ohella meitä uhkaavat monet vähintäänkin yhtä tärkeät asiat. Näitä ovat esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen, tietoturvallisuuteen, lääketurvallisuuteen ja ympäristöturvallisuuteen liittyvät uhkat sekä hallitsemattomiin pakolaisvirtoihin liittyvät ongelmat. Salikeskustelu tuntui rajoittuvan siihen, että ainoa turvallisuusuhkamme on massajalkaväki, joka rynnii 1 300 kilometrin leveydeltä rajamme yli. Totta kai miina-asia on tärkeä ja korvaavat järjestelmät pitää rakentaa, mutta parasta turvallisuutta tehdään kuitenkin järkevällä ja johdonmukaisella ulkopolitiikalla eikä sillä, minkälaisia laitteita meillä milläkin kohdalla rajaa on.

Hallituksen esitys Ottawan sopimukseen liittymisestä on jo edellisten hallitusten aikana tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa. Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa silloinen hallitus linjasi Suomen liittyvän Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittävän jalkaväkimiinavarastot vuoden 2016 loppuun mennessä, kuten sopimus velvoittaa. Vuoden 2009 selonteossa linjaus Suomen liittymisestä Ottawan sopimukseen vahvistettiin ja Suomi aloitti viime vuoden alussa tarvittavat valmistelut.

Keskiviikkona olin kolmen Valtiovarainvaliokunnan jaoston käynnistyskokouksissa ja on selvää, että valiokunnan ja jaostojen kokoukset vievät paljon aikaa. Se ei haittaa, sillä keskittyminen Valtiovarainvaliokunnan hommiin onnistuu hyvin, sillä muita valiokuntavastuita ei ole.

Torstaina kuultiin pääministerin ilmoitus taloustilanteesta. Ryhmäpuheessamme Annika Lapintie totesi, että hallituksen sosiaalisuutta mitataan sillä, miten se pystyy olemaan oikeudenmukainen niukkuuden oloissa. Vasemmisto tekee parhaansa, että nyt siihen pystytään. Toki talousnäkymiä pitää arvioida tarkkaan. Nykytilanne ei kuitenkaan edellytä rajuja leikkauksia. Ne aiheuttaisivat vain lisää työttömyyttä ja verotulojen pienentymistä. Mielestämme hallituksen päätehtävän tulee olla se, että puolustamme työpaikkoja ja hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltion perustana ovat riittämättömiä tuloja korvaavat etuudet sekä palvelut. Näitä puolustamme.

Itse otin kantaa työmarkkinaratkaisuun, jota pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen olivat viitanneet olevansa valmiita tukemaan. Aikeena on parantaa ostovoimaa veronkevennyksillä ja muistutin veronkevennysten toisesta puolesta eli veromenetysten myötä syntyvästä lisävajeesta. Veronkevennysten aiheuttamaa vajetta paikataan sitten helposti kansalaisten palvelumaksuja korottamalla ja leikkauksilla. Työmarkkinaratkaisun edistämisessä hallituksen olisi mielestäni haettava ratkaisuja työelämän kehittämisen puolelta mieluummin kuin veronkevennysten kautta.

Kyselytunnilla sain puhemieheltä kysymysvuoron, joten pääsin kysymään elinkeinoministeri Häkämieheltä Venäjän-kaupasta. Näen Venäjän suurena mahdollisuutena tilanteessa, jossa Euroopan talous hyytyy ja USA:n talous on pahassa tilanteessa. Toivoin ministeriltä konkreettisia toimia nimenomaan Venäjälle suuntautuvan viennin edistämiseksi. Kun Venäjällä on kuitenkin ongelmia rahoitus- ja takuujärjestelmissä ja yhteiskunnallinen tilanne on vielä hiukan epävakaa ja hallinto kehittymisvaiheessa, tarvitaan mielestäni todella hyvin harkittuja erityistoimenpiteitä.

Tänään perjantaina julkistettiin tuoreet vuokratilastot ja vuokralaisten asioiden parissa kuluu myös viikonloppu, sillä Vuokralaiset VKL varapuheenjohtajana olen mukana Vuokralaispäivillä sekä lauantain että sunnuntain.

Hallitusohjelmapullan rusinat

Torstai 30.6.2011 klo 13:38 - Kari Uotila

Lapsuudesta tulee mieleen, kun äidin leipomasta tuoreesta pullasta aina mielellään valitsi siivun, jossa oli mukana mahdollisimman monta makeaa rusinaa. Vähänkin kuivempana peruspulla jo alkoi vähän tökkimään, mutta rusinat maistuivat edelleen.

Kuuden puolueen leipomassa hallitusohjelmapullassa on makumieltymyksestä riippuen kaikille enemmän tai vähemmän makeita rusinoita, hyvää peruspullaa, mutta myös kuivempaa kantapalaa ja suolaisiakin kohtia. Tästä pullasta ei lapsuusmuistojenkaan voimalla voi poimia vain rusinakohtia, vaan koko pulla on mutusteltava neljän vuoden aikana. Yhdessä pulla on leivottu ja yhdessä se on syötävä rusinoineen päivineen.

Vasemmistolle makeita rusinoita ovat mm. perusturvan parantaminen, työllisyyteen satsaaminen, verotuksen oikeudenmukaistaminen, vanhuspalvelulaki, nuorisotakuu, valtion tuottavuusohjelman uudistaminen, harmaan talouden torjuntapaketti ja Nato-jäsenyysvalmistelujen torppaaminen.

Suolaisia kohtia pullassa ovat mm. opetuksesta säästäminen, kunnilta ottaminen ja myös se, että välitarkistuksissa saattaa tulla eteen uusia säästöpäätöksiä. Kokonaisuutena pulla on aika makoisa. Perussuomalaisten ”jytky” ja heidän lipeämisensä vastuusta johti hallitukseen, jossa on vasemmistolla ja vihreillä ministereillä enemmistö. Tämä hallitus pääsee toteuttamaan ohjelmaa, jota yhteiskunnan oikealta laidaltakin on luonnehdittu sosialistiseksi.

Tuntuukin surulliselta ja turhauttavalta, että jotkut eivät näe hallituspullan kokonaisuutta, vaan tuijottavat joihinkin suolaisiin kohtiin ja ovat valmiit mutustelemaan vain makoisia rusinakohtia. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kuten puheenjohtaja Paavo totesi, niin pelikentällä olevan joukkueen pitäisi pelata yhdessä samaan suuntaan. Katsomossa voi peliä arvostella, ja jos se on joillekin houkuttelevampi paikka, niin mahdollisuus sinne siirtymiseen on toki annettava. Siitäkin huolimatta, että näin joukkueen voima heikkenee ja maalien tekeminen vaikeutuu.

Heinäkuu alkaa huomenna ja sen olen ajatellut pyhittää lähinnä mökin rakennuspuuhiin Pertunmaalla. Eli alkaa tauko blogissa ja muutoinkin kuukauden rauhallisempi aika politiikan teossa.

Oikein hyvää keskikesää kaikille! 

Vääntö kannatti

Keskiviikko 22.6.2011 klo 16:38 - Kari Uotila

Hallitusneuvotteluissa väänsimme talous- ja veroryhmässä Merja Kyllösen ja Jussi Saramon kanssa tosissaan Vasemmistoliiton käden jäljen saamiseksi hallitusohjelman talous- ja verolinjaan. Aluksi tilanne näytti pahalta, kun porvaripuolelta vaadittiin miljardikaupalla säästöjä ja niin, että verojen osuus olisi hyvin pieni tasapainottamisessa. Vähitellen summa saatiin painettua 2,5 miljardiin ja siitä puolet sovittiin hankittavaksi verotuloja kasvattamalla. Oleellista oli veropäätöksen painottaminen. Lopputulos todella pienentää tuloeroja ja kääntää tasaverosuuntauksen jälleen progression tielle.

Perusvähennyksen ja työtulovähennyksen lisääminen auttaa pienituloisempia. Suurten perintöjen ja lahjojen uusi veroporras rokottaa tosi rikkaita ja pääomaveron nostaminen ja sen tekeminen progressiiviseksi tekee oikeutta eri tulomuotojen verotukselle. Osinkotulojen verotuksen kiristäminen niin ikään. Toki huono puoli on pienituloisiinkin kohdistuvat kiristykset polttoaine-, tupakka- alkoholi- ja makeisveroon, mutta vielä kohtalokkaampaa heidän osaltaan olisi ollut arvonlisäveron yleinen korottaminen. Kotitalousvähennys pienenee, mutta tiedossa on ollut myös sen kyseenalaiset tulonjakovaikutukset. Vain isotuloiset ovat voineet täysimääräisesti hyödyntää tätä tukea.

Monelle lapsiperheelle tärkeästä asuntolainojen korkovähennysoikeudestakaan eivät ole pienituloiset vuokralla asujat päässeet hyötymään, vaan päinvastoin sillä on ollut asiantuntijoiden mukaan asuntojen hintoja ja sitä kautta myös vuokria korottava vaikutus. Toki on hyvä, että korkojen vähennysoikeuden pienentäminen tehdään maltillisesti eikä näin aiheuteta kohtuutonta ongelmaa asuntovelallisille.

Veroratkaisujen oikean painotuksen lisäksi olen erittäin tyytyväinen siihen, että valtion kirottu tuottavuusohjelma loppuu ja se korvataan aidosti vaikuttavuutta ja tuottavuutta parantavalla ohjelmalla. Nythän henkilöstön määrän vähentämiseen perustuvaa ohjelmaa on tehty hinnalla millä hyvänsä. On tapauksia, jossa tavoitteisiin henkilöstön määrässä on kyllä päästy, mutta ratkaisu on tullut valtiolle kalliiksi ja kokonaistuottavuus on laskenut.

Hallitusohjelma ja sen talous- ja verolinjaukset ovat pääasiassa hyviä, mutta niiden toteuttamiseksi tarvitaan sinnikästä työtä hallituksessa ja eduskunnassa. Tähän työhön tarvitaan kaikkien vasemmistoliittolaisten tuki.   

Loppusuoraa pukkaa

Torstai 16.6.2011 klo 13:58 - Kari Uotila

Kaksi kuukautta vaalien jälkeen alkaa näyttää siltä, että maahan saadaan hallitus, jossa Vasemmistoliitto on mukana. Monien vaiheiden jälkeen kävi selväksi, että vain sixpack tai se ilman meitä ovat ainoat vaihtoehdot. Muutoin edessä häämöttäisivät ennenaikaiset vaalit.

Neuvottelut talous- ja veroryhmässä yhdessä Merja Kyllösen ja Jussi Saramon kanssa ovat olleet aikamoinen opintopiiri lopputuloksesta huolimatta. Meillä, kuten kaikilla muillakin vasemmiston neuvottelijoilla, on ollut tilanteesta johtuen paljon vääntövoimaa ja sitä olemme mielestäni onnistuneet hyvin käyttämään. Veroratkaisusta on tulossa tuloeroja pienentävä ja progressiota lisäävä.

Viikonloppuna sitten nähdään riittääkö saavutettu neuvottelutulos eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokoukselle. Tämän hetken tilanteen valossa uskallan toivoa, että se riittää ja Vasemmistoliitto on mukana juhannukseksi nimettävässä hallituksessa.   

Uutta innokasta verta

Perjantai 27.5.2011 klo 13:26 - Kari Uotila

Minulla oli eilen tilaisuus hallitusneuvottelujen välissä olla tervehtimässä Espoon Vasemmiston uusia jäseniä Tapiolassa. Espoossa, kuten koko maassa, puolue on saanut runsain mitoin uusia vaalien innoittamia jäseniä sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen.

Yli kymmenen uutta jäsentä oli paikalla ja uudessa joukossa oli monenlaista osaamista viestinnästä, valtionhallinnosta, opiskelijapuolelta jne. Joku oli tullut Vihreistä, joku Demareista, ja kaikilla oli pontimena halu vaikuttaa Vasemmistoliiton arvojen mukaiseen politiikkaan.

Porukka antoi myös tukensa Säätytalolla jatkuville hallitusneuvotteluille ja pyrkimykselle päästä sellaiseen tulokseen, jonka eduskuntaryhmä ja puoluevaltuusto pystyvät aikanaan hyväksymään.

Harvoin olen lähtenyt mistään tilaisuudesta niin hyvällä mielellä, kuin tästä uusien jäsenten tapaamisesta. Meillä on nyt todella hyvät mahdollisuudet saada aikaan myönteinen käänne toiminnassamme niin Espoossa kuin koko maassakin ja suuntautua uudella innolla ensi vuoden kunnallisvaaleja kohti.

Kevät 1995 ja 2011

Perjantai 20.5.2011 klo 17:50 - Kari Uotila

Aamulla ne sitten alkoivat, nimittäin hallitusneuvottelut. Elävästi tulee mieleen kevät-95, kun vasta valittuna kansanedustajana ja puolueen varapuheenjohtajana aloitin silloisia hallitusneuvotteluja. Ahon porvarihallituksen jäljiltä maa oli konkurssitilassa ja Iiro Viinasella ja Esko Aholla oli ollut täysi työ saada enää lainaa ulkomailta. Suomi oli vähän samassa tilanteessa kuin Irlanti, Kreikka ja Portugali nyt. Neuvottelujen aluksi valtiovarainministeriön herrat latasivat murskaavat luvut taululle. He pelottelivat, että ellei ryhdytä rankalle matokuurille, niin suomalainen yhteiskunta tuhoutuu. Tarvittiin heti kahdenkymmenen miljardin markan säästöt ja leikkausten kohteeksi joutuivat kaikki.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden pelastamiseksi suostuimme etuisuustasojen leikkauksiin. Monta kertaa olen miettinyt, että liikaa taidettiin periksi antaa. Poliittista laskua on maksettu siitä kuurista kuusitoista vuotta. Mikä olisi ollut vaihtoehto, sitä ei pysty tosin sanomaan.

Parasta aikaa valtiovarainministeriön tyypit jälleen varmasti maalaavat synkän kuvan taloudestamme ja leikkauslistoja varmasti esitellään. Onneksi taloudellinen tilanne on kuitenkin monin verroin parempi kuin 16 vuotta sitten. Se tarjoaa meille mahdollisuuden pitää tavoitteistamme kiinni. Perusturvan nostaminen, tuloerojen kaventaminen, verotuksen progression lisääminen ja monet muut keskeiset vaatimuksemme lyömme pöytään. Itse olen talous- ja veroryhmässä, ja siellähän nämä asiat sitten joko etenevät tai jumiutuvat. Neuvottelutulokset sitten ratkaisevat, pysytäänkö pöydässä loppuun asti ja senkin jälkeen lopullisen päätöksen tulee tekemään eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokous. Hallitusneuvottelujen myötä alkoi myös uutispimento meidän yksittäisten neuvottelijoiden puolelta, ja hallitusneuvottelujen kulkua tilannetta kommentoi virallisesti julkisuuteen osaltamme vain Paavo Arhinmäki.