Lakko-oikeus on pyhä asia

Keskiviikko 16.5.2012 klo 13:37 - Kari Uotila

Euroopan komissio on antanut ehdotuksen asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen. Tavoitteena on kuulemma selkeyttää yleisiä periaatteita ja EU:n tasolla sovellettavia sääntöjä, jotka koskevat perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta ryhtyä työtaistelutoimiin palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden yhteydessä mukaan lukien tarve sovittaa yhteen näitä kysymyksiä rajat ylittävissä tilanteissa. Kimmokkeena ovat Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut Viking Line ja Laval –tapauksissa. Komissio haluaa nyt varmistaa ”asianmukaisen tasapainon ammattiliittojen työtaisteluoikeuden, myös lakko-oikeuden, harjoittamisen ja toisaalta perussopimukseen kirjattujen taloudellisten vapauksien välillä”.

Meillä hallitus on suhtautunut kokonaisuudessaan epäselvään esitykseen kriittisesti, kuten pitääkin. Asetusehdotus muun muassa jättää huomiotta säännösten suhteen kansainvälisten YK:n, ILO:n ja Euroopan Neuvoston sopimusten yhdistymisvapautta ja lakko-oikeutta koskeviin määräyksiin. EU-asiat käsittelevä Suuri valiokunta linjasi, ettei kyseinen esitys ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Periaate estää unionin puuttumisen asiaan silloin kun jäsenvaltiot voivat hoitaa asian kansallisesti. Unioni voi kyllä asettaa tavoitteita, mutta keinot niiden saavuttamiseen voi jokainen jäsenmaa päättää itsenäisesti.

Toteutuessaan komission esitys merkitsisi käytännössä työntekijöiden perusoikeuksien selkeää rajaamista. Sitä, mikä on EU-tuomioistuimen rooli tehdä politiikkaa ja vetää linjaa, voidaan kyllä arvioida. Poliittinen linjanmääritys pitäisi Eurooppa-tasollakin tehdä jossain muualla, kuin oikeusistuimessa. Lakko- ja työtaisteluoikeus on perusoikeus, joka kuuluu duunareille koko Euroopassa, ja siitä on pidettävä tiukasti kiinni. Kaikki pyrkimykset sen heikentämiseen pitää torjua päättäväisesti. On todella hyvä, että koko eduskunta näyttää nyt olevan puolustamassa työntekijöiden työtaisteluoikeutta.

Vuokratyön heikko sääntely ylläpitää kahden kastin työmarkkinoita

Torstai 10.5.2012 klo 12:49 - Kari Uotila

Vasemmistonuoret järjestivät tiistaina hyvän tilaisuuden vuokratyöstä. Aiheestahan käydään vilkasta keskustelua, ja löytyy niitäkin, joiden mielestä vuokratyö sopii hyvin monen työntekijän tarpeisiin. Tosiasiassa vuokratyöhön päädytään tavallisesti siksi, ettei vakituista työtä löydy ja vuokratyöntekijät ovat nykypäivän työelämän huono-osaisia.

Antti Tanskasen tuore väitöskirja osoittaa, että vuokratyöntekijöiden työelämän laatu on muita työntekijöitä huonompaa lähes kaikin tavoin. Vuokratyöntekijöille maksetaan muita pienempää palkkaa, he ovat harvoin esimiesasemassa ja he tekevät muita useammin osa-aikatyötä, koska kokoaikaista työtä ei ole tarjolla. Vuokratyöntekijöiden työtyytyväisyys on muita heikompaa eikä heillä ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä. Lisäksi vuokratyössä puuttuu työyhteisön tuki.

Varmasti rankinta vuokratyössä on työsuhteen turvattomuus. Tulevaisuutta ei voi kovin kauas suunnitella, kun pankista ei saa lainaa, tai perheen perustaminen merkitsisi todennäköisesti töiden loppumista. Vuokratyö onkin uusliberalistinen työn muoto. Se perustuu sääntelemättömyyteen, joustavuuteen ja työnantajien hegemoniaan. Vuokratyön heikko sääntely ylläpitää meillä kahden kastin työmarkkinoita. Parannuksiakin on onneksi saatu aikaan, enää vuokratyö itsessään ei riitä perusteeksi määräaikaisuudelle ja maaliskuun alusta voimaan tulleilla työsopimuslain muutoksilla varmistettiin, että vuokratyöntekijät saavat samat työehdot eli työajan, palkan sekä työolot kuin vuokratyövoimaa käyttävän yrityksen varsinaiset työntekijät aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä, jotta vuokratyöllä kikkailu saadaan kuriin ja työntekijöiden tasa-arvo toteutuu.

Uusi lastensairaala tarvitaan

Perjantai 27.4.2012 klo 8:58

Vierailin viime viikolla Lastenlinnassa ja Lastenklinikalla, joka on maan ainoa täyden palvelun lastensairaala. Siellä kannetaan valtakunnallinen vastuu mm. sydänvikojen, elinsiirtojen ja kantasolusiirtojen hoitamisesta. Sairaala on rakennettu vuonna 1946, ja laajennuksista huolimatta on pakko todeta, että lasten hoitamisen huippuyksikkö toimii museossa. Tilat ovat ahtaat ja epäkäytännölliset, mikä lisää infektioriskejä. Vuonna 1948 rakennetussa Lastenlinnassa on putkirikkojen jäljiltä pahoja kosteus- ja sisäilmaongelmia. On käsittämätöntä, että esimerkiksi keuhkonsiirtopotilaita hoidetaan teholla, vaikka he eivät enää tehohoitoa tarvitsisikaan, koska heitä ei voida siirtää elinsiirto-osastolle huonon ilmanpuhdistuksen vuoksi.   Laitteita ja tavaroita joudutaan säilyttämään käytävillä, ja henkilökunta joutuu päivittäin käyttämään kohtuuttomasti aikaa niiden siirtelyyn. Koskettavinta oli nähdä jopa alle kilon painoisten keskosvauvojen tehohoitoa, kun  hieno henkilöstö teki parhaansa ahtaissa tiloissa.

Ennen muuta lisätilaa tarvitaan pienten potilaiden ja heidän perheidensä vuoksi. Sairaala-aika on kenelle tahansa rankkaa, mutta kohtuutonta siitä tulee, jos pieni lapsi sairastaa täyteen ahdetussa huoneessa ilman huonekohtaista vessaa ja suihkua yksityisyydestä puhumattakaan. Tarvitsemme ehdottomasti uuden lastensairaalan, jossa kaikki aika ja voimat voidaan käyttää potilaiden hoitamiseen. Riittävän suuret potilashuoneet ja päivystystilat ovat edellytys turvalliselle laadukkaalle hoidolle. Toivottavasti julkisuudessa olleet vanhempien ja työntekijöiden kuvaukset lisäävät keskustelua siitä, millaisissa olosuhteissa huippuammattilaiset hoitavat lapsiamme.

Kapitalismin kriisi

Perjantai 20.4.2012 klo 18:06 - Kari Uotila

Vanha sanonta toteaa, että jos työ olisi herkkua, niin herrat sen tekisivät. Samaan tapaan voi sanoa, että jos käynnissä olevan ahneen ja säätelemättömän kapitalismin kriisin hoitaminen olisi herkkua ja halpaa, niin kapitalistit sen hoitaisivat. Mutta kun ei ole, niin valtiot ja niiden veronmaksajat joutuvat kapitalismin kriisiä hoitamaan ja maksamaan.

Tämä tuli mieleen, kun tälläkin viikolla salissa puhuttiin eurokriisistä. Totesin keskustelussa, että kriisin kanssa painiminen on ollut paljolti ajan peluuta. Alkuvaiheessa pelattiin aikaa, jotta tilanne rauhoittuisi, jotta maat pysyisivät paremmin jaloillaan ja jotta pankkijärjestelmä vakiintuisi. Tehtyjen toimien riittävyydestä ei ole kenelläkään ollut varmuutta, ja uusia on tehty tilanteen vaatiessa ja ajanpeluuta jatkettu.

Kukaan ei voi sanoa, että jos tätä kaikkea ei olisi tehty ja kriisi olisi eskaloitunut vaikka Portugaliin ja Espanjaan jo puoli vuotta sitten, mikä olisi Suomen taloustilanne tällä hetkellä. Mutta kukaan ei voi myöskään sitä sanoa, mitä tapahtuu puolen vuoden tai vuoden päästä Espanjan ja koko euroalueen suhteen.

Eihän tämän ahneen säätelemättömän markkinatalouden ja kapitalismin kriisin torjuminen ja hallinta helppoa ole. Vasemmistoliiton lähtökohta hallitusneuvotteluissa oli, että Euroopan talouskriisin hoitamisen ehtojen pitää tiukentua. Nyt meillä on sijoittajavastuu ja vakuudet, toisin kuin edellisen hallituksen aikana, jolloin kaikki kelpasi, mitä tarjottiin, eikä kuulemma mitään ehtoja edes haluttu asettaa.

Vaikka emme voi tietää, mitä Espanjassa lopulta tapahtuu, on aivan selvä, että mitä matalampi ja heikompi palomuuri riskeille on olemassa, sitä suurempi riski olisi myös siihen, että Espanja tulee syliin. Palomuurin, eli tukijärjestelmien korkeudella ja vahvuudellahan sitä riskiä pienennetään. Vaikka tilanne huolestuttaa meitä kaikkia, on lähihistoriassa onneksi esimerkkejä myös siitä, että maa voi nousta jaloilleen kansainvälisen rahoitusavun turvin. Islannilta on velkoja saatu jo takaisinkin, aika näyttää saadaanko koskaan muilta.

Päätöksentekokykyä löytyi sittenkin

Torstai 29.3.2012 klo 15:59 - Kari Uotila

Viime viikolla syntyneet päätökset työurien jatkamisesta ja kehysratkaisusta osoittivat, että hallitus ja työmarkkinaosapuolet kykenevät tiukassa paikassa päätöksentekoon. Oppositio ja myös media epäilivät tätä ennakkoon kovasti. Aihettakin epäilyyn oli, viime kesän hallitusohjelmaväännön jäljiltä oltiin vähän juoksuhaudoissa. Hallitusohjelman päätöksiä muutettiin, mutta samalla toteutettiin myös ohjelman keskeisin talouspoliittinen linjaus. Nimittäin se, että elleivät kesällä sovitut linjaukset riitä velkaantumisvauhdin pysäyttämiseen niin lisäpäätöksiä tehdään.

Kuten kesän neuvotteluissakin, Vasemmistoliitolle oli nytkin tärkeintä kokonaisuus. Ratkaisu, joka mieluummin kaventaa tuloeroja kuin lisää niitä ja ratkaisu, joka mieluummin lisää verotuksen oikeudenmukaisuutta kuin vähentää sitä. Tällainen kokonaisuus syntyi. Osana kokonaisuutta on muun muassa arvonlisäveron korottaminen, mutta vain, koska samalla sitouduttiin myös suurituloisia ja rikkaita enemmän rokottaviin muihin veroratkaisuihin.

Olin myös itse kehysneuvottelujen alla aika epäileväinen ja pelkäsin jopa hallituksen hajoamista. Se tuskin olisi kääntynyt pienituloisten eikä myöskään Suomen kokonaisedun hyväksi, ja siksi oli hyvä, että kehyksistä pystyttiin hallituspuolueiden kesken sopimaan.

Kuntauudistustykitystä Messukeskuksessa

Torstai 22.3.2012 klo 9:42 - Kari Uotila

Hallituksen järjestämä kuntauudistuksen aluekierros päättyi eilen Uudenmaan tilaisuuteen Helsingin Messukeskuksessa. Istuin viidensadan muun kuntapäättäjän kanssa kuuntelemassa ministerien perusteluja kuntauudistukselle. Toki kunnatkin saivat neljän minuutin ajan kertoa näkemyksiään, ja ne olivatkin lähes poikkeuksetta tykitystä kuntarakenne-esitystä vastaan. Tämä ei ollut yllätys, eikä myöskään se, että Helsinki kannatti esitystä lämpimästi.

Kaiken kaikkiaan hurmos oli kaukana tunnelmasta. Päinvastoin aistin jäätävää kyräilyä paljon enemmän kuin aktiivista panosta kuntauudistuksen eteenpäinviemiseksi. Mikäli tilaisuudesta jotain hyötyä mahtoi olla niin ehkäpä se, että niin pienten kuin suurtenkin kuntien päättäjät saivat samanlaisen infon ja voivat tehdä johtopäätöksiä tältä pohjalta.

Vaalipiirimuutos palvelee demokratiaa

Perjantai 16.3.2012 klo 11:16 - Kari Uotila

Vasemmistoliitto ajoi vaalipiiriuudistuksessa ratkaisua, jossa Itä-Suomi olisi muodostanut oman vaalipiirinsä. Vaikka tähän ei päästykään, tuore ratkaisu, jossa yhdistetään Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit ja Etelä-Savo puolestaan Kymin vaalipiiriin, tuo kuitenkin parannusta nykytilanteeseen.

Pertunmaalta Etelä-Savosta kotoisin olevana ymmärrän hyvin sen turhautumisen, jota liian korkea piilevä äänikynnys on vaalipiirissä aiheuttanut. Tilanne, jossa vaalipiirissä pitäisi edustajapaikan saamiseksi saada ehdokkaille lähes kaksinkertainen kannatus valtakunnalliseen keskiarvoon nähden, on ollut lähes toivoton tehtävä. Korkea piilevä äänikynnys ja epätodennäköinen ensimmäinen edustajapaikka on myös luonnollisesti ohjannut kansalaisia äänestämään niiden puolueiden ehdokkaita, joilla läpimenomahdollisuudet ovat olleet todennäköisiä. Isoille puolueille tämä on ollut etu, mutta demokratian kannalta ei ole mitenkään puolusteltavissa, että äänestäjän äänellä on vaalipiiristä riippuen ihan erilainen arvo.

Uudistuksen jarruna ovat olleet isojen puolueiden valtapyrkimykset. Muut selitykset uudistuksen jarruttamiselle ovat olleet tämän tosiasian pimittämistä. Toivottavasti vaalipiiriuudistusta jatketaan edelleen, jotta kansalaisten demokraattiset oikeudet vahvistuisivat lisää ja ääni eduskuntavaaleissa olisi samanarvoinen vaalipiiristä riippumatta.

Keskustan takinkäännös

Torstai 1.3.2012 klo 11:47 - Kari Uotila

Kiviniemen hallitus teki Kreikan ensimmäisen tukipaketin pankkien ehdoilla ilman sijoittajien vastuuta. Keskiviikkona hyväksytty uusi tukipaketti ei ollut Vasemmistollekaan helppo ratkaisu, totta kai olisimme toivoneet, että sijoittajilla ja pankeilla olisi maksatettu vielä isompi lasku. Uusi tukipaketti on kuitenkin huomattavasti ensimmäistä parempi, sillä siihen sisältyy myös yksityisten sijoittajien sijoituksen leikkaaminen. Myös Suomen saamat vakuudet ovat parannus.

Kiviniemen johdolla Keskusta äänesti Kreikan uutta tukipakettia vastaan. Syyksi ex-pääministeri ilmoitti sen, että Kreikka ei pitänyt lupauksiaan ensimmäisen paketin osalta, jota Keskusta oli tukemassa.

On kysyttävä maalaisliittomaisesti: Onko se vasikan vika, jos aita on liian matala ja sen yli pääsee livistämään? Eikö se ole liian matalan aidan tekijöiden vika? Missä oli Kiviniemen tahtotila, kun Kreikan ensimmäisen paketin ehtoja asetettiin, eli aitaa rakennettiin Kreikan lipsumista vastaan? Missä olivat vakuusvaatimukset, sulkutili, jonka avulla velanmaksu on ensisijainen, missä sijoittajavastuu ja missä puoluejohtajien allekirjoitukset Kreikan sitoumusten pitämiseksi?

Taitavat pitää paikkansa ne huhut, joiden mukaan Suomi ei juuri ehtoja ollut Kiviniemen johdolla valmis ensimmäiselle Kreikan tukipaketille asettamaan. Kaikki kelpasi ja aita jäi matalaksi.

Onkin aika härskiä takinkääntämistä, että nyt vastustetaan sopimusta ja ehtoja, joilla aita on paljon korkeampi, kun aiemmin Keskustan tukemassa paketissa. On vakuudet, sulkutili, sijoittajavastuu ja Kreikan puoluejohtajien sitoumukset ehtojen toteuttamiseksi.

Luulisi aikoinaan liian matalan aidan rakentajien ja vasikan karkuun päästäneiden olevan tukemassa uutta korkeampaa aitaa ja sen mukaista Suomen edun paremmin turvaavaa ratkaisua.

Muutoin on pakko todeta, että takinkäännöksen takana on vain laskelmoiva oppositiopolitiikka ja kannatuksen kalastelu syksyn kunnallisvaaleihin, ei Suomen ja Euroopan edun ajaminen. 

Kilometrit ratkaisevat - ei kuntarajat

Keskiviikko 15.2.2012 klo 13:42 - Kari Uotila

Kuumana käyvää kuntauudistuskeskustelua seuratessa on tullut mieleen, että onkohan tunnetaso karannut käsistä. Kuvitellaanpa tilanne, että ensi yönä Suomesta poistuisi 300 kuntaa, tai tulisi 300 kuntaa lisää. Mikä muuttuisi tavallisen kansalaisen kannalta? Perheen X lapsilla olisi aamulla yhtä pitkä matka kouluun kuin tänäänkin. Mummolla Y olisi yhtä monta kilometriä terveyskeskukseen kuin tänäänkin. Kuntalaisella Z yhtä pitkä matka kirjastoon jne.

Kysymys on poliittisesta tahdosta turvata palveluja, sekä tietysti niiden tarkoituksenmukaisesta ja taloudellisesta järjestämisestä. Keskustan kahdeksan vuoden mittaisella pääministerikaudella taidettiin lopettaa Suomesta 800 lähikoulua ja satoja, ellei tuhansia, muita lähipalvelupisteitä. Ei niiden lopettamista estänyt nykyinen kuntarakenne.

Oppositiosta väitetään, ettei kuntien suuri määrä merkitse lisäkustannuksia. Onkohan näin? Jos olisi, niin silloinhan voisimme vallan hyvin perustaa 500 uutta kuntaa johtajineen, kunnantaloineen, virkamieskuntineen ja luottamushenkilöorganisaatioineen. Tätä ei ole kukaan ehdottanut, joten ymmärrän, että isolla kuntamäärällä on myös taloudellisia vaikutuksia.

Nyt on syytä panna jäitä hattuun ja keskittyä kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseen eikä kunnantalojen, kunnanjohtajien ja vaakunoiden puolustamiseen. Keskeistä on terveys- ja sosiaalipalvelujen tarkoituksenmukainen ja taloudellinen järjestäminen, sillä niihin kuluu verorahoistamme kolme neljäsosaa. Nämä palvelut on järjestettävä väestöpohjaltaan riittävän suurilla alueilla, ja mielestäni tämä on vaikeasti toteutettavissa nykyisellä kuntarakenteella. Toki muitakin mielipiteitä on, mutta toivottavasti niidenkin takana on aito huoli kansalaisten palveluista eikä kunnallisvaalitaktiikka.

Koillisväylä aukeaa

Perjantai 10.2.2012 klo 12:30 - Kari Uotila

Valtiopäivien avajaisviikko pitää sisällään suuria ulostuloja kuntarakenteen ja puolustusvoimien rakennemuutoksen osalta. Molemmista tulee vielä paljon pähkäilyä riittämään, mutta kirjoitan tällä kertaa muutaman rivin merenkulun tulevaisuudesta. Olin keskiviikkona merenkulkuseminaarissa, ja entisenä laivanrakentajana asiat toki muutenkin kiinnostavat.

Pohjoinen merialue on vapautumassa kesäaikaisin yhä suuremmalta osin jääpeitteestään. Koillisväylästä on tulossa todellinen vaihtoehto Suezin kanavan tai Afrikan kiertämisen sijaan. Tämä mahdollistaa hurjia säästöjä suomalaisten tuotteiden viennissä Aasian markkinoille. Kemistä Kirkniemen kautta Shanghaihin kulkeva reitti on 18 vrk nopeampi kuin Suezin kanavan kautta kulkien. Säästö on noin 600 000 euroa per kuljetus ja noin 500 euroa konttia kohden.

Nyt on todella käännettävä katseet pohjoiseen ja siihen, millä yhteyksillä saamme vientitavarat Jäämeren satamiin ja sieltä edelleen Koillisväylää pitkin Aasiaan, ja vastaavasti tuontitavarat tännepäin. Linjaus tarjoaa myös suuret mahdollisuudet suomalaisen jäänmurtajaosaamisen hyödyntämiseen, sillä kyllä siellä jäitäkin riittää.  

"Käytössä kaiken aikaa"

Torstai 2.2.2012 klo 14:31 - Kari Uotila

Espoon valtuustossa lanseerasin tämän sanonnan, kun kävimme kiivasta keskustelua kaupungintalon saamisesta edes tilapäisesti järjestöjen ja kulttuuriporukoiden käyttöön. Nythän upea talo jököttää pimeänä kummitustalona, ja se on kyllä suurta tuhlausta. Aikoinaan rakennettu investointi on käyttämättömänä, peruslämmön ylläpitäminen maksaa ja talosta siirretty väki on kalliissa vuokratiloissa muualla. Kaupungin omistamat tilat ovat kuntalaisten verorahoilla maksamia ja niiden pitäminen tyhjillään on tyhmää, kun saman aikaan korvaavista tiloista maksetaan yksityisille kiinteistönomistajille huippuvuokria.

Moni varmasti kysyy miten tämmöinen hölmöily on mahdollista? Taustalla on entisen kaupunginjohtaja Kokkosen ja hänen lähipiirinsä, noin viisi vuotta sitten syntynyt ajatus alueen kiinteistöjalostuksesta ja siihen liittyvästä pakkomielteestä purkaa ihan hyvässä kunnossa oleva kaupungintalo.

Vaikka purkuperusteiksi kehitetyt väitteet homeesta, pahoista vesivuodoista, terveyshaitoista jne. on todettu pääosin perättömiksi, niin talon mustamaalaamisen ja kyseenalaisen valmistelun jälkeen valtuusto teki äänestyspäätöksellä purkupäätöksen. Tämä päätös ei kuitenkaan välttämättä johda purkuun, sillä vasta asemakaavoitus tulee ratkaisemaan talon suojelun tai purkamisen. Kaavoitusprosessi voi viedä 3-5 vuotta ja ilman uusia päätöksiä talo seisoo tämän ajan kummitustalona ja tuhlaus jatkuu.

Viime maanantai oli kuitenkin voiton päivä. Minun ja kahdenkymmenen muun valtuutetun valtuustokysymys talon saamisesta järjestöjen, kulttuuriryhmien ja muiden kansalaisryhmien käyttöön eteni kukon harppauksen. Harppausta auttoi monikymmenpäinen mielenosoittajajoukko, joka paukkupakkasessa vaati taloa kaupunkilaisten käyttöön - tästä lämmin kiitos kaikille mielenosoittajille!

Valtuusto päätti äänin 63 puolesta, 2 vastaan, yhden äänestäessä tyhjää ja yhden ollessa poissa palauttaa valtuustokysymyksen kaupunginhallitukselle, joten sen on todella ryhdyttävä ratkaisemaan edellytyksiä talon saamiseksi tilapäiseen käyttöön. Nyt onkin kaikkien halukkaiden järjestöjen ja toimintatilojen puutteesta kärsivien tahojen oltava aktiivisia, jotta hanke etenee myönteisesti.

Arvokkaan kaupungintalon puolustustaistelussa on ollut paljon takaiskuja jo monen vuoden ajan. Nyt näyttää valoisammalta tilapäisen käytön osalta ja samalla paranee mahdollisuudet myös talon lopulliseen suojeluun. Harvoinpa olen lähtenyt valtuuston kokouksesta niin hyvillä mielin, kuin viime maanantai-iltana.

Saksan sairas kilpailukyky

Perjantai 20.1.2012 klo 14:38 - Kari Uotila

Valtiovarainvaliokunnan ryhmävastaavat ja puheenjohtajisto käsitteli Euroopan ja Saksan taloustilannetta tällä viikolla kahden päivän ajan Berliinissä. Tapasimme edustuston väen lisäksi Saksan pankin, valtiovarainministeriön, tutkimuslaitoksen, kauppakamarin ja parlamentin valtionvarainvaliokuntaa.

Euroopan talouskriisin yksi syy on jäsenmaiden erilainen talouskehitys ja kilpailukyky. Tähän kiinnitettiin liian vähän huomiota euroaluetta perustettaessa. Vaikka väite voi tuntua oudolta niin tänä päivänä Saksan liian hyvä kilpailukyky on ongelma, koska kaikki joutuvat toimimaan yhteisen valuuttakurssin oloissa ja valuuttakurssi on nyt liian korkea keskimäärin ja varsinkin heikomman kilpailukyvyn maille.

Tällä vuosituhannella Kreikan nimellispalkat ovat kohonneet noin 60 %, Italian 40 %, mutta Saksan vain 22 %. Suomessa palkkataso on kokonaisuudessa noussut keskimäärin 3,8 % vuodessa, joten se tekee vuosituhannella myös tuon noin 40 %. Vertailua muihin maihin tosin vaikeuttaa käytettävien palkkakäsitteiden erot. Suomen luvuissa on sopimuskorotukset, liukumat ja rakennemuutoksista tuleva kehitys. Suomen tuottavuus on tosin noussut paljon enemmän kuin Italiassa ja varsinkin Kreikassa, mutta palkkajäähdytyksen takia Saksan kilpailukyky lienee kyllä parantunut myös suhteessa Suomeen.

Saksan hitaan palkkakehityksen takana on matalapalkka-alojen ja työpaikkojen synnyttäminen ja työntekijöiden suostuminen joillakin työpaikoilla palkkojen alennuksiin, kun samalla heille on luvattu, ettei ketään irtisanota viiteen vuoteen. Monet palkat ovat tosi pieniä ja niitä on täydennettävä sosiaaliturvalla. Ihmisten toimeentulo-ongelmien lisäksi tilanne on muuttumassa ongelmaksi myös maan taloudelle. Kotimainen kysyntä hiipuu ja sitä kautta talouskehitys ja työllisyys. Lisäksi koko Euroalue kärsii näin epätahtisesta kehityksestä.

Keskusteluissa kävi ilmi, että tutkimuslaitokset ja myös poliitikot ovat havainneet ongelman ja tänä vuonna todennäköisesti palkkanyörejä löysennetään. Kehotin entisenä pääluottamusmiehenä Saksan parlamentissa heitä pistämään palkkakehitykseen vauhtia ja ainakin sosialidemokraattien ja vasemmistopuolueen puolelta tunnuttiin olevan samaa mieltä. Se, että työmies ja nainen saavat lisää palkkaa, ei siis ole välttämättä ongelma vaan voi olla myös mahdollisuus myönteisen talouskehityksen aikaansaamiseksi niin Suomessa, Saksassa, kuin koko Euroopassakin.     

Ministerin maakuntakierroksella

Torstai 12.1.2012 klo 15:22 - Kari Uotila

Minulla oli ilo olla 10.-11.1. mukana liikenneministeri Merja Kyllösen maakuntamatkalla Uudellamaalla. Tiistaina reissattiin lännessä ja keskiviikkona idempänä. Tilaisuuksia oli Espoossa, Hangossa, Karjaalla, Vantaalla, Loviisassa, Mäntsälässä ja Järvenpäässä. Ilman minua ministeri ennätti vielä Vihtiinkin.

Verrattuna tekemiini edustajavierailuihin saa ministeri kyllä niin lehdistön kuin paikkakuntien vaikuttajatkin paljon laajemmin liikkeelle. Luonnollisesti liikenneasiat olivat keskusteluissa pääosassa. Toiveita tuli niin liikenneväylien, joukkoliikenteen, kevyen liikenteen kuin muidenkin liikenneasioiden osalta.

Yleisötilaisuuksissa yksi kärkiaihe oli VR:n suuntaan menevä kritiikki lippujärjestelmästä, hintojen noususta ja aikatauluongelmista. Tämä siitä huolimatta, että ne kuuluvat VR:n omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Hautalan rooteliin. Tietullit, kilometrikorvaukset, liikenneturvallisuus ja junaliikenteen kilpailuttaminen puhuttivat myös. Kunnanisien huolena oli väylien lisäksi satamien tulevaisuus niin Hangossa kuin Loviisassakin.

Ministerin maakuntakierroksen tilaisuuksissa vauhditettiin myös Arhinmäen Paavon kampanjaa ja Järvenpäässä oltiin ehdokkaan kanssa soppatykillä. Kaiken kaikkiaan kierros oli valaiseva opintomatka, josta tuli eväitä muun muassa liikennepoliittisen selonteon valmistelukeskusteluun.

Ennen selontekoa meidän on kuitenkin äänestettävä tulevaisuuden Paavomme toiselle kierrokselle, joten hopi hopi äänestämään Arhinmäkeä!

Joulutauon aika

Keskiviikko 21.12.2011 klo 15:57 - Kari Uotila

Eduskunnassa saatiin hommat pulkkaan, ja huomisesta alkaen on edessä joululoma, joka kestää vuodenvaihteeseen asti. Tammikuussa eduskunnassa ei ole lainkaan täysistuntoja, mutta talouskriisin vuoksi monet valiokunnat kokoontuvat myös istuntotauon aikana. Myös Valtiovarainvaliokunta kokoontuu tammikuussa useamman kerran. Omassa kalenterissani on tammikuussa myös palavereja, puhetilaisuuksia, Uudenmaan kiertämistä liikenneministeri Merja Kyllösen kanssa sekä tietysti presidentinvaalikampanjointia Paavo Arhinmäen valinnan tueksi.

Kiireisen alkutalven jälkeen joulun ajan hengähdystauko tulee tarpeeseen, ja loma kuluukin läheisten kanssa ollessa ja akkuja ladatessa. Välipäivinä on tarkoitus purkaa vanhaa mökkiä Pertunmaalla. Blogi jää hetkeksi tauolle, ja sähköpostiakin seurailen harvakseltaan.

Tänä vuonna luovuin perinteisen joulukortin lähettämisestä, sen sijaan hyvän joulun toivotuksia laitan lehti-ilmoitusten muodossa. Myös blogin kautta haluan toivottaa kaikille oikein rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vauhtiviikko

Perjantai 16.12.2011 klo 12:58 - Kari Uotila

Kulunut viikko oli varsinainen vauhtiviikko. Valtiovarainvaliokunta sai maanantaina valmiiksi budjetti mietinnön. Valiokunta antoi lisää rahaa muun muassa tiestön ja joukkoliikenteen kehittämiseen, Itämeren suojeluun, opiskelijoiden ateriatukeen ja homekoulujen korjausavustuksiin. Myös velkaneuvontaan, päihdeäitien hoidon järjestämiseen, energia-avustuksiin ja työttömien yhdistysten toimintaan saatiin lisärahoitusta.

Maanantaina Espoon valtuustossa käsiteltiin valtuuston työjärjestystä ja riideltiin muun muassa puheenvuorojen pituudesta. Mielekkäämpiäkin valtuuston kokouksia on ollut.

Tiistaina puhuin Helsingin Vasemmistoliiton, Kalevi Sorsa -säätiön ja Vasemmistofoorumin järjestämässä keskustelutilaisuudessa finanssikriisistä. Korostin siellä vasemmistopuolueiden mahdollisuuksia saada läpi vaatimuksemme eurokriisin hoidosta. Suoraan sanottuna vasemmistolla on edelleen sama vääntövoima, kuin hallitusohjelmaneuvotteluissa. Vaihtoehtona voisi olla jopa hallituskriisi ja ennenaikaiset vaalit. Vasemmistoliiton vaatimuksesta hallitusohjelmaan saatiin kirjattua aiempaa tiukempi eurokriisin hoito-ohjelma. On selvää, ettemme voi antaa periksi kriisin tässä vaiheessa. Yksimielisyysvaatimuksessa suhteessa eduskunnan budjettivaltaan on oltava tiukkana ja sijoittajavastuusta on pidettävä kiinni.

Keskiviikkona pidin eduskuntaryhmämme ryhmäpuheen budjetin palautekeskustelussa. Puheeni pääviesti oli, ettei valtion lisävelkaantuminen ole syy jättää elvyttämättä. Asuntoihin, liikenteen sujumiseen ja ympäristönsuojeluun kohdistuvalla elvyttämisellä päinvastoin torjumme lamaa. Siksi talouskasvua tukevia investointeja on tehtävä vaikka velkarahalla. Maaliskuun kehysriihessä on tehtävä elvyttämispäätöksiä ja tarkasteltava kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Se tarkoittaa säästökohteita, verotulojen lisäämismahdollisuuksia ja rakenteellisia uudistuksia. Yksi keino on veropohjan tiivistäminen. Esimerkiksi lääkärikeskus Mehiläinen maksaa lähes 40 miljoonan euron voitostaan Suomeen veroa vaivaiset 360 000 euroa. Tällainen verokikkailu on yksiselitteisesti kiellettävä.

Torstaina puhuin eduskunnan miesverkoston puheenjohtajan ominaisuudessa Onko politiikalla sukupuolta –seminaarissa. Siellä kuultiin todella mielenkiintoisia tutkijoiden alustuksia. Suomessa on kansainvälisesti verraten harvinaislaatuinen tilanne sikäli, että eduskunnassamme on aina ollut myös naisia. Kuitenkin eduskunta, kuten koko maailmakin, on ollut varsin miehinen. Yhtenä pienenä, mutta konkreettisena asiana otin esiin sukupuolitetut nimikkeet. Kansalaisaloitelakia valmistelleessa työryhmässä tein viime talvena ehdotuksen, että nimike ´asiamies` muutettiin `edustaja´ -nimikkeeksi. Voisimmekohan ryhtyä miettimään, miten saisimme vaihdettua puhemies- ja oikeusasiamies- nimikkeetkin sukupuolineutraaleiksi?

Perjantaiaamuna olin TANEn jäsenenä tapaamassa tasa-arvoministeri Arhinmäkeä Säätytalolla. Muutoinkin viikkoon mahtui taas tasa-arvoasiaa, budjettikeskustelussa otin salissa kantaa muun muassa huoltajuuskiistoihin. Oikeusministeriön hallinnonalalle lisäsimme valtiovarainvaliokunnassa rahaa lapsiystävällisen oikeudenkäynnin kokeilun laajentamiseen, mikä on tosi tärkeä juttu. Huoltajuuskiistojen kohdalla se vähentää olosuhdeselvitysten tarvetta. Olosuhdeselvityksissä on selvästi puutteita, ne eivät ole saman tasoisia kaikkialla maassa. Huoltajuuskiistoihin sisältyy myös valitettavan usein suoranaista vieraannuttamista jommankumman vanhemman puolelta. Siihen pitäisi minusta puuttua kovemmalla kädellä. Joissakin maissa aktiivinen vieraannuttaminen on kriminalisoitu, ja tätä pitäisi miettiä Suomessakin. Perjantaiaamun puheenvuorossa korostin Olympiastadionin kunnostustarvetta.

Läpi viikon eduskunnassa istuttiin pitkiä täysistuntoja, kun budjetin pääluokkakohtaiset keskustelut alkoivat. Luonnollisesti viikolla oli useampia kokouksia ja tapaamisia, joissa käytiin läpi eurokriisiä. Kuulimme taloustieteilijöiden, VM:n virkamiesten ja valtiovarainministeri Urpilaisen näkemyksiä tämänhetkisestä tilanteesta. Lisäksi eduskuntaryhmät saivat viimein aikaan ratkaisun YLEn rahoituksen järjestämismallista. Itse pidän ratkaisua kelvollisena, se turvaa riittävän rahoituksen vaarantamatta YLEn riippumattomuutta ja lisäksi maksu määräytyy tulojen mukaan, mikä on minulle ollut kynnyskysymys. Perjantaipäivä päättyy TANEn kokoukseen. Kiireinen viikko kaiken kaikkiaan, ja viikonloppu tulee tarpeeseen.

Mikä itsenäisyyttämme uhkaa?

Torstai 8.12.2011 klo 18:10 - Kari Uotila

Tällä viikolla juhlistettiin itsenäistä Suomea. Perinteiseen tapaan muistettiin sotiemme veteraaneja, Tampereella nähtiin näyttävä paraati ja illalla juhlittiin Linnassa. Nämä perinteet ovat paikallaan, mutta omassa puheessani Vantaan Vasemmiston itsenäisyyspäivän juhlassa halusin nostaa esiin hiukan toisenlaista näkökulmaa ja suunnata katsetta eteenpäin.

Minusta itsenäisyyttämme uhkaa perinteisten uhkien sijaan juuri nyt kapitalistinen häikäilemätön markkinatalous. Euroopan ja euroryhmän maat, Suomi mukaan lukien, käyvät tällä hetkellä kamppailua itsenäisyydestään. Italian itsenäisyys on vaakalaudalla, Kreikan jo mennyt. Tänä päivänä markkinavoimat voivat panna maan polvilleen. Kun Italia joutuu jonain päivänä uusimaan 1900 miljardin velkojaan esimerkiksi 100 miljardia euroa, päästävät spekulantit samalla hetkellä liikkeelle huhun, että Italian talous on kuralla. Korot hyppäävät pilviin, Italian julkinen talous romahtaa ja itsenäisyys menee riippumatta siitä onko talouden kurjaa tilaa todellisuudessa edes olemassa.

Itsenäisyyden puolustaminen markkinavoimia vastaan maksaa siinä missä aseellisen hyökkäyksenkin torjuminen. Käpertyminen ei itsenäisyyttämme vahvista, päinvastoin. Suomen vahvuus on osallistumisessa ja nyt on tärkeää, että olemme mukana eurooppalaisessa yhteisvastuussa. Itsenäisyys on oikeutta päättää omista asioista, mutta myös laajempaa – mahdollisuutta vaikuttaa kansainvälisesti. Nyt käytävä keskustelu Etelä-Euroopan maiden auttamisesta saattaa samalla muokata mielipiteitä yhdentymisen syventymisen ja jopa liittovaltion suuntaan. Näin tapahtuu, kun taloutensa kuralle päästäneiltä mailta vaaditaan kuria, ja sitä ei saada ilman yhteisiä päätöksiä, valvontaa ja sanktioita, eli talouspolitiikan yhteensovittamista.

Syventyvän ja pitkittyvän taantuman uhka Suomessa on realistinen. Korostin puheessani, että taantumaa pitää torjua ensisijaisesti elvyttämällä ja kiristämällä rikkaiden verotusta, vähemmän lisäsäästöillä. Palvelujen ja etuuksien leikkaaminen johtaisi vain tuloerojen kasvamiseen ja tilanteen pahenemiseen, kun ostovoima heikkenisi ja sitä kautta työllisyys ja talouskasvu hyytyisi. Nyt on tärkeää oikeudenmukaistaa verotusta ja tehdä talouskasvua tukevia investointeja vaikka velkarahalla.

Kalkkiviivoille meni

Keskiviikko 30.11.2011 klo 14:28 - Kari Uotila

Viikonloppu jännitettiin raamisopimuksen syntymistä. AKT ja Timo Räty saivat niskaansa syytöksiä homman venyttämisestä ja vahvan neuvotteluasemansa hyödyntämisestä. On kuitenkin muistettava, että sopimisessa tarvitaan molempia osapuolia ja myös neuvottelujen venyminen on molemmista kiinni. Loppujen lopuksi sopu syntyi, ja siinä on kaksikin periaatteellisesti tärkeää ulottuvuutta.

Ensinnäkin työnantajat taipuivat jälleen keskitetyn sopimismallin taakse, vaikka nimenä on nyt raamisopimus eikä tupo-ratkaisu. Työnantajathan ovat jääräpäisesti pyrkineet eroon keskitetyistä sopimuksista ja halunneet liittokohtaista ja entistä enemmän myös työpaikkakohtaista sopimista. Nyt he joutuivat ottamaan lusikan kauniiseen käteensä ja uskon, että lopputulos on kaikkien osapuolten kannalta vähintäänkin kohtuullinen.

Toinen on maan hallituksen vastaantulon sisältö. Aiemmin kirjoitin, että veronmaksajien kukkarolla pitäisi käydä mahdollisimman vähän ja ostovoiman lisäys tulisi saada työnantajien maksamien palkankorotusten muodossa. Toivoin hallitukselta mieluummin suostumista työelämän laatukysymyksien tukemiseen, kuin verohelpotuksien antamiseen.

Näin pääasiassa kävikin. Vuorotteluvapaan heikentämisestä luopuminen, työttömyysturvan sovittelun järkevöittäminen, valtion osallistuminen lomautuspäivärahojen rahoitukseen ja isyysloman pidentäminen olivat tervetulleita laadullisia parannuksia. Palkkaverotusta kevennetään sen verran, että sillä saadaan kompensoitua työeläkemaksun korotus. Työnantajien avittaminen energiaveroleikkurilla ja yhteisöveroa alentamalla oli varmaankin välttämätöntä sovun löytämiseksi.

Nyt on tullut ennustettavuutta ja varmuutta työmarkkinoille, mutta muutoin epävarmuus jatkuu. Toivoa vaan sopii, että Euroopan talouskriisissä vihdoinkin löydetään keinoja tilanteen rauhoittamiseksi.

Paras Paavo kisassa mukana

Torstai 24.11.2011 klo 12:44 - Kari Uotila

Muutama viikko sitten toivoin blogissani tulevaisuuden Paavoa menneisyyden Paavojen joukkoon presidenttikisaan. Hieno homma, että Paavo lähti mukaan ja puoluevaltuusto nimityksen viime sunnuntaina vahvisti. Omassa kannatuspuheenvuorossani korostin, ettei Arhinmäki ole mukana sen vuoksi, ettei muita löytynyt. Hän on mukana sen vuoksi, että hän on ehdottomasti paras vaihtoehto ehdokkaaksemme ja paras myös presidentiksi.

Mielipidemittausten ykkösen Niinistön kanssa jutellessani totesin, että kunhan Paavo tekee saman minkä eduskuntavaaleissa Helsingissä, niin sillä pääsee jo pitkälle. Paavohan otti enemmän ääniä kuin kukaan muu Helsingin vaalipiirissä.

Vasemmistoliitto voitti yliopistovaaleissa ja uskon, että monet opiskelijat ja muut nuoret ovat iloisia päästessään äänestämään Paavo Arhinmäkeä myös muualla Suomessa. Hänen tv-esiintymisensä ovat saaneet paljon myönteistä palautetta myös kaikilta muilta. Vaalikeskusteluihin saadaan varmasti aitoa säpinää ja vasemmistolaista arvomaailmaa edustavia näkemyksiä mukaan.

Presidenttivaalikuvio on hyvin mielenkiintoinen. Sauli on selkeästi mielipidemittausten kärjessä, mutta toinen paikka toiselle kierrokselle on aidosti auki. Lähtökohta on oltava, että meidän Paavo tavoittelee tosissaan sitä paikkaa. Tavoite edellyttää kaikkien aktiivisuutta. Paavo ei ehdi kaikkialle, mutta joka kolkassa maata on kampanjoitava tästä eteenpäin joka päivä. Lähdetään siitä, että kolmas Paavo toden sanoo ja on totuutta sanomassa myös toisella kierroksella.

Opposition vaihtoehdot salissa

Torstai 3.11.2011 klo 12:39 - Kari Uotila

Eilen tehtiin historiaa. Eduskunnan suuressa salissa keskusteltiin ensimmäistä kertaa päiväjärjestyksen mukaisesti oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteista. Keskusta ja Perussuomalaiset saivat esitellä vaihtoehtonsa hallituksen budjettiesitykselle.

Kannatan lämpimästi tätä käytäntöä ja sen jatkamista, vaikka edustankin nyt hallituspuoluetta. Parlamentarismin kannalta on tärkeää, että oppositiolla on keinot vaihtoehtonsa esittämiseen. Tilanne ei tosin ole tasapuolinen. Hallituspuolueilla on iso virkamieskoneisto tukenaan kun taas oppositiolle pelkästään riittävän taustatiedon hankkiminen on haasteellista. Toisaalta hallituksen budjettiehdotus on kuuden puolueen kompromissi, joka on syntynyt hallitusneuvottelujen, budjettiriihen ja muiden vääntöjen tuloksena. Oppositiopuolueet voivat vaihtoehtobudjeteissaan edustaa kirkasotsaista linjaa ja laatia enemmänkin joulupukille lähetettävää toivomuslistaa muistuttavan kokonaisuuden. Heillä ei myöskään ole juuri riskiä siitä, että ehdotukset tulisivat oikeasti toteutukseen seurauksineen.

Opposition ehdotuksissa oli kannatettaviakin kohtia. Esimerkiksi verotuksen progression lisääminen kiristämällä suurituloisempien tuloverotusta. Tätä Vasemmistoliittokin voi tukea, kunhan Keskustakin pysyisi tällä linjalla myös seuraavien vaalien jälkeen.

Vastuullisuutta lisäisi se, että oppositiopuolueet erikseen ja toivottavasti myös joskus yhdessä sitoutuisivat ehdotuksiinsa myös seuraavissa vaaleissa ja hallitusohjelmissa. Näin äänestäjille syntyisi mahdollisuus valita suuremmista linjoista seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Pojat oppivat eri lailla

Perjantai 28.10.2011 klo 13:59 - Kari Uotila

Tällä viikolla pääsin Eurooppa-asioiden parissa puurtamisen lisäksi kertomaan näkemyksiäni koulun tasa-arvoisuudesta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan järjestämässä seminaarissa. Olin paikalla Eduskunnan miesverkoston puheenjohtajana, joten keskityin puheenvuorossani poikien kokemiin tasa-arvo-ongelmiin. Tämän päivän pojat ovat tulevaisuuden miehiä, ja uskoisin myös monen tämän päivän miehen ongelmien olevan yhteydessä heidän poikina koulussakin oppimaansa stereotyyppiseen "miehen malliin".

Suomen menestys PISA -tutkimuksissa on tehnyt meistä koulutuksen mallimaan, mutta meilläkin on parantamisen varaa. Vuoden 2009 PISA –tutkimuksen mukaan olemme kolmanneksi paras maa lukemisessa, mutta Suomessa poikien ja tyttöjen väliset erot lukutaidossa ovat koko OECD-maiden suurimmat. Poikien tyttöjä heikomman koulumenestyksen syynä pidetään usein heidän hitaampaa kehittymistään. Itse näen, että kehityserot pitää ottaa haasteena ja kouluopetusta ja koulun toimintakulttuuria on muutettava niin, että erilaiset oppimistavat huomioidaan. Poikien ja tyttöjen älykkyys ei ole erilaista, mutta heidän lahjakkuusprofiilinsa on erilainen. Tytöt ovat kielellisesti poikia lahjakkaampia, kun taas pojat oppivat helpommin toiminnan kautta. Nykykoulun oppiaineet ja opetusmenetelmät suosivat nimenomaan kielellistä lahjakkuutta. Mielestäni opetusta kokonaisuudessaan on kehitettävä toiminnallisemmaksi ja taito- ja taideaineiden tuntimäärä on tulevaisuudessakin pidettävä mahdollisimman suurena.

Tekemällä oppimisen ei tarvitse merkitä sitä, että samalla opittaisiin roolimalleja, jotka johtavat ongelmiin myöhemmin. Päinvastoin kuulin juuri ylä-asteesta, jossa pojilla kaikkein suosituin valinnaisaine seiskan jälkeen on kotitalous. Syynä ei ole se, että kotitaloudessa pääsisi helpommalla, päinvastoin siellä pidetään sekä teoria- että käytännön kokeita ja kotiläksynä on paljon käytännön tehtäviä. Pojat itse kertovat suosion syyksi sen, että "köksässä saa tehdä”. Kotitalous opettaa pehmeämpää roolimallia, joka madaltaa kynnystä kotitöiden ja vanhemmuuden tasaisempaan jakamiseen aikuisiässä. Itsellänikin oli kymppi kotitaloudesta. Ei se minusta ehkä kotitöiden mallimiestä tehnyt, mutta asian puolestapuhujan kuitenkin.