Puhe Miespäivillä

Kari Uotila
TANEn Miesjaoston puheenjohtaja

Puhe Tampereen Miespäivillä 7.11.2008

TANEn Miesjaosto on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1988 eli 20 vuotta, ja se on tiettävästi valtionhallinnossa tehdyn tasa-arvon miestyön maailmanennätys. 20 vuotta sitten miesten osallistuminen tasa-arvokeskusteluun ei ollut mitenkään itsestään selvää. Julkisuudessa esitettyjen kantojen mukaan miesten osallistumista pidettiin outona ja huvittavana, jopa turhana. TANE vakuuttui kuitenkin hyvin pian Miesjaoston työn tarpeellisuudesta ja Miesjaoston rooli alkoi vähitellen saada lisää painoarvoa neuvottelukunnan työssä. Nykyisin Miesjaoston toiminta on keskeinen osa TANEn toimintaa: esimerkiksi TANEn edellisellä kaudella 2003–2007 neuvottelukunnan toiminnasta suuri osa liittyi tavalla tai toisella tasa-arvon miestyöhön.

Yleisempää miehet ja tasa-arvo -teeman nousua tasa-arvopolitiikan ytimeen kuvaa hyvin se, että vuonna 2006 Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ainoa kansainvälinen tasa-arvokonferenssi järjestettiin teemalla miehet ja tasa-arvo. (TANE ja Miesjaosto olivat myös mukana järjestämässä konferenssia.)

Tästä kehityksestä huolimatta Miesjaoston keskeisenä tehtävänä on monilla foorumeilla edelleen viestittää, että myös mies on sukupuoli. Sillä jos sukupuolinäkökulma tulkitaan vain naisnäkökulmaksi, nähdään miehet silloin neutraaleina, sukupuolettomina kansalaisina, joita koskettavat sukupuolittuneet tavat, toiminnot ja ongelmat jäävät piiloon. Miehet eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä, ja siksi onkin tärkeää, että muistamme miesten monimuotoisuuden tehdessämme tasa-arvopolitiikkaa.

Kasvatus

Jako sukupuolen perusteella miehiin ja naisiin on keskeinen, koko yhteiskunnan läpileikkaava jaotteluperuste. Mies- ja naissukupuoli esitetään usein vastakohtaisina ja toisiaan täydentävinä. Erottelua aletaan korostaa jo synnytyslaitoksella pukemalla pojat vaaleansinisiin ja tytöt vaaleanpunaisiin. Lapset tunnistavat jo parin vuoden ikäisinä toisistaan miesten ja naisten ammatit ja osaavat erottaa toisistaan poikien ja tyttöjen värit ja leikit.

Perinteisesti sukupuoli on määritellyt vahvasti sen, millaisen roolin lapsi saa ottaa. Poikia kannustetaan muun muassa kilpailullisuuteen, rajojen rikkomiseen ja fyysisyyteen. Poikia ei sen sijaan kannusteta feminiinisenä pidettyjen puolien kehittämiseen kuten tunteiden näyttämiseen, niistä puhumiseen, hoivaamiseen tai toisten huomioon ottamiseen. ”Pojat ovat poikia”, mutta vain silloin kun he käyttäytyvät pojille stereotyyppisellä tavalla. Nykyisessä yhteiskunnassa edellytetään kuitenkin myös pojilta ja miehiltä entistä enemmän sellaisten ominaisuuksien opettelua, jotka perinteisesti on liitetty naiseuteen. Tunteiden ilmaisua, sosiaalisia taitoja...

Päiväkoti ja koulumaailma toistavat myös yleistykseen perustuvia käsityksiä sukupuolten eroista. Poikia palkitaan ja rangaistaan eri asioista kuin tyttöjä, ja samalla lapsia kasvatetaan kohti työelämän segregaatiota. On oleellista, että sukupuolisensitiivistä tasa-arvotyötä tehdään jo varhaiskasvatuksen piirissä, päiväkodeissa. Aikuisten asenteiden on muututtava, jotta lapset voivat löytää juuri heille sopivan tavan kasvaa aikuiseksi.

On myös miesten etu, että sukupuolten tasa-arvoa estävät sukupuoliroolit kyseenalaistetaan. Tavoitteena ei ole kaikki ihmiset tasapäistävä sukupuolineutraalius vaan sukupuolisensitiivisyys. Sukupuoli voidaan silloin ottaa huomioon, ei kaavamaisina rooliodotuksina, vaan tapauskohtaisesti ja yksilöt huomioon ottaen.

Viime syyskuussa TANE järjesti yhteistyökumppaniensa kanssa Tavoitteena tasa-arvoinen päiväkoti -seminaarin, johon osallistui lähes 200 osanottajaa, mukana oli myös useita päiväkotien johtajia. TANE on panostanut viime vuosina muun muassa poikien ja nuorten miesten parissa tehtävään sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen, jolla voidaan tukea poikia ahtaista mieheyteen liitettävistä roolimalleista vapaaseen kasvuun.

Esimerkiksi edellisellä eduskuntakaudella TANE oli aktiivisesti mukana Fredi -pojat, tasa-arvo ja ihmisoikeudet -opetusmateriaalin valmistelussa. Nykyisessä hallitusohjelmassa on kirjaus tasa-arvotietoisuuden lisäämisestä peruskouluissa ja opettajankoulutuksessa. Lisäksi lastentarhanopettajien koulutukseen tullaan sisällyttämään sukupuolitietoista opetusta. 

Suomen työmarkkinat ovat vahvasti sukupuolittuneet. Vain pieni osa suomalaisista työskentelee alalla, jolla on tasaisesti sekä miehiä että naisia työntekijöinä. Itse aloitin työelämäni 17-vuotiaana Helsingin telakalla, joka oli lähes puhtaasti miestyöpaikka. Sitä selitti raskas fyysinen työ. Laivojen tankeissa ryömiminen vei kyllä todella mehut niin, että taisi usein jäädä kotona niin kotityöt kuin muutkin velvoitteet hoitamatta. Tänä päivänä myös teollisuustyö on muuttunut fyysisesti kevyemmäksi ja mahdollistaisi näin naisten osuuden kasvun.

Työmarkkinoiden segregaatio on keskeinen vaikuttaja siihen, että naisten euro ei edelleenkään ole täysi euro, mutta segregaatio vaikuttaa osaltaan myös siihen, ettei miesten vuosi ole täysi vuosi. Näitä molempia ilmiöitä on tärkeää tarkastella rinnakkain ja myös etsiä ratkaisuita, joilla voidaan vaikuttaa sekä naisten että miesten tilanteen kohentamiseen. On tärkeää, että pyrimme nostamaan naisten euron täydeksi euroksi ja miesten vuoden täydeksi vuodeksi. Elämmehän me miehet nykyään noin 12 prosenttia lyhyemmän elämän. Raha on tärkeää, mutta niin on elämäkin.

Aktiivinen isyys

Aktiivinen isyys on Miesjaoston kestoteema ja ajankohtainen edelleen. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen työnantajien välillä sekä tasaisemman hoivavastuun jakaminen kodeissa auttaisi myös tilien tasaamisessa, esimerkiksi palkkatasa-arvon toteutumisen myötä. Työntekijänä nuori nainen on monen työnantajan näkökulmasta riski, sillä hänet mielletään potentiaaliseksi lapsen saajaksi. Miehet eivät tällaisena riskinä näyttäydy, vaikka vanhempia heistäkin tulee. 

Vaikka samapalkkaisuus on tärkeä asia ja perustellusti tasa-arvopolitiikan ytimessä, ei kaikkea kuitenkaan voi mitata rahassa. Lapsiperheiden isät tekevät pitkää työviikkoa useammin kuin lapsettomat miehet. Pienten lasten isien ylityöt ovat kuitenkin tutkimusten (Tilastokeskus, Tasa-arvo työn takana, 2007) mukaan vähentyneet 2000-luvun alussa selvästi 1990-luvun loppuun verrattuna. Kun vuonna 1997 alle 3-vuotiaiden lasten isien työajat olivat kaikkein pisimmät ja he tekivät kaikkein eniten ylitöitä, vuonna 2003 pienten lasten isät tekivät vähemmän ylitöitä kuin muut miehet. Onko miehen mitta edelleen ura, asema ja palkka? Voitaisiinko miehenä onnistumista mitata tulevaisuudessa pehmeämmin arvoin?

Miehet saivat 1970-luvulla ensimmäisen kerran oikeuden perhevapaisiin, mutta kuitenkin naiset ovat olleet vanhempainvapaiden pääasiallisia käyttäjiä. Stakesin erikoistutkijan ja Miesjaoston jäsenen Johanna Lammi-Taskulan väitöstutkimuksen mukaan vanhempainvapaata pitävät isät osallistuvat myöhemminkin muita enemmän lastenhoitoon ja kotitöihin.

Vanhempainvapaan jakamisella on seurauksia paitsi asemaan työelämässä, myös palkattomien kotitöiden jakautumiseen. Jos perheessä äiti käyttää koko vanhempainvapaan, vanhemmille muodostuu erilliset kokemusmaailmat ja kotityöt eriytyvät sukupuolen mukaan enemmän kuin sellaisissa perheissä, joissa isä pitää ainakin osan vapaasta.

Miesten aktiivisemmalla osallistumisella isyyteen ja hoivaan voitaisiin ennaltaehkäistä myös perheiden hajoamisia. Kotitöiden epätasainen jakautuminen puolisoiden välillä on yksi keskeinen tyytymättömyyden aiheuttaja parisuhteissa naisten mukaan. Näin voitaisiin vaikuttaa myös monien miesten keskeiseksi kokemaan tasa-arvo-ongelmaan: ero-isyys, huoltajuus ja isän pysyminen lasten arjessa perheen hajottua. 

Sosiaaliviranomaisten asenteet isiä kohtaan on koettu ongelmaksi. Lapsen huolto- ja tapaamissopimustilanteisiin tulisi myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Nykyisellään sosiaalityön ammatillisiin käytöntöihin ei liity riskikartoitusta kotoa muuttavan vanhemman, joka useimmin on isä, mahdollisesta katoamisesta lapsen elämästä erotilanteissa. Isän katoaminen lapsen elämästä ei lähtökohtaisesti ole lapsen edun mukaista.

Sukupuolisensitiivistä koulutusta tarvitaan sekä sosiaalityön perus- että täydennyskoulutukseen. Sosiaalityössä tulee myös tehostaa erityisesti ohjaus- ja neuvontavelvoitetta isyyden näkökulmasta. Myös työelämän sukupuolittaisen jaon tasoittuessa voitaisiin sosiaalityöhön saada nykyistä enemmän miestyöntekijöitä.

Aktiivinen isyys on verraten uusi ilmiö: Viimeisen 20 vuoden aikana on puhuttu miehen yhtäläisistä hoivamahdollisuuksista. Aiemmin isä oli äidin apuri, mutta päävastuu hoivasta oli naisella. Asenteissa muutos tapahtuu hitaasti, mutta yhteiskunnan rakenteita, kuten lainsäädäntöä muuttamalla voidaan nopeuttaa tätä muutosta. TANE on vaatinut jo usean vuoden ajan vanhempainvapaalainsäädännön kokonaisuudistusta, sillä nykyinen järjestelmä on monien osauudistusten jälkeen vaikeaselkoinen niin käyttäjille kuin viranomaisillekin. Tällä eduskuntakaudella on hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan kirjattu isille suunnattava kahden viikon pidennys vanhempainvapaisiin. Lisäksi hallitusohjelmaan on kirjattu vanhempainvapaajärjestelmän laajempi arviointi ja uudistaminen.

Miesten asevelvollisuus rikkoo tasa-arvoa

Asevelvollisuus sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta on ongelmallinen. Perustuslain mukaan maanpuolustusvelvollisuus kuuluu kaikille, mutta rauhan aikana tämä tarkoittaa miehiin sukupuolen perusteella kohdistuvaa asevelvollisuutta. Asevelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyminen johtaa käytännössä puolen vuoden vankeustuomioon.

Sukupuoleen perustuvalla asevelvollisuudella on yhteys myös työelämän tasa-arvoon. Asevelvollisuuden suorittaminen vaikeuttaa usein miehen vanhemmuudesta ja työelämästä koituvien velvollisuuksien hoitamista. Lisäksi varusmiespalvelus viivästyttää usein miesten opintojen aloittamista, niissä etenemistä tai valmistumista.

Toisaalta asevelvollisuuden suorittamisesta voi saada lähtöpisteitä oppilaitosten pääsykokeissa ja korvata opintosuorituksia opiskelijana. Koska käytännössä lähinnä miehet suorittavat varusmiespalveluksen, asettaa tällainen ainakin ammattikorkeakouluissa yleisesti käytettävä hyvitysjärjestelmä miehet ja naiset sukupuolen perusteella eri asemaan.

Asevelvollisuutta ei pidä tarkastella pelkästään puolustuspoliittisena instituutiona. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaosto on ottanut agendalleen asevelvollisuuden tarkastelun sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Miehiin heidän sukupuolensa perusteella kohdistuva asevelvollisuus on selkeästi tasa-arvon vastainen, vaikkakin tasa-arvolakia säädettäessä se päätettiin jättää lain soveltamisalan ulkopuolelle 1980-luvun puolivälissä.

Nykyiselle asevelvollisuudelle tuleekin aktiivisesti etsiä uusia sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta neutraaleja vaihtoehtoja. Yksi mielenkiintoinen keskustelunavaus on Ruotsissa harkittavaksi esitetty rauhan aikana vapaaehtoinen asevelvollisuus, joka olisi sukupuolesta riippumaton. Miesten vapaaehtoista asepalvelusta vastaan on Suomessa argumentoitu muun muassa sillä, että tällöin vain sotahulluimmat hakeutuisivat palvelukseen. Tätä argumenttia vastaan puhuu kuitenkin jo yli kymmenen vuotta voimassa ollut naisten vapaaehtoinen asepalvelus. En usko, että naisistakaan vain niin sanotut sotahullut ovat palvelukseen hakeutuneet.

Suomessa onkin vuonna 2009 tehtävän tasa-arvolain uudistuksen yhteydessä poistettava epätasa-arvo miesten ja naisten välillä myös asevelvollisuuden osalta.

Lopuksi

Yhteiskunnallinen sukupuolten tasa-arvo ei edisty miesten ja naisten vastakkainasettelulla. Tasa-arvosta hyötyvät sekä naiset että miehet, jos vain haluamme ja osaamme tehdä yhteistyötä. Meidän tulee etsiä tasa-arvopoliittisia teemoja, jotka hyödyttävät sekä naisia että miehiä. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita aktiivisen isyyden edistäminen. Tarvitsemme myös lisää yhteistyötä hajanaisen mieskentän sisällä ja tähän myös Miesjaosto toiminnassaan tähtää tällä toimintakaudellaan.

Tampereen 12. Miespäivät 7.–8.11.2008 Tampereen työväenopistolla Sampolassa (Sammonkatu 2)

Miespäivien järjestäjät: