Tiedotteet & Puheet

Valtuustoraportti 14.6.2010

Valtuustossa oli tällä kerralla kaksi suuren luokan asiaa: kaupunginjohtajan vaali ja Espoon sairaalan ja seniorikeskuksen hankesuunnitelma.

Kaupunginjohtajan virka tuli avoimeksi nykyisen kaupunginjohtajan ilmoitettua siirtymisestään eläkkeelle kuluvan vuoden lopussa.  Avoimeksi julistettuun virkaan tuli seitsemän hakijaa, joista neljä täytti muodolliset pätevyysvaatimukset.  He olivat Hämeenlinnan apulaiskaupunginjohtaja, varatuomari Juha Isosuo, Järvenpään kehitysjohtaja, hallintotieteiden maisteri Minna Karhunen, perusturvajohtaja, lääketieteen tohtori Juha Metso ja kansanedustaja, diplomi-insinööri Jukka Mäkelä, joka toimii tällä hetkellä myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Hakijat osallistuivat myös soveltuvuustestiin, jonka suoritti Psycon Oy.  Soveltuvuustestin tulokset esiteltiin valtuuston edustajille ja tulokset (jotka ovat luottamuksellisia) olivat valtuutetuille nähtävillä kaupunginkansliassa. Testien lisäksi hakijat haastateltiin neljässä eri ryhmässä niin, että meistä Kalevi osallistui haastatteluun yhdessä SDP:n ryhmän edustajien kanssa.

Kokonaisarviona hakupapereista, soveltuvuustesteistä ja haastatteluista syntyi se vaikutelma, että hakijoista Jukka Mäkelä soveltuu parhaiten tehtävään.  Hänellä oli laaja-alaisin ja syvällisin Espoon asioiden tuntemus, näkemys metropolialueen kehittämisestä ja valmius toimia yhteistyössä kaikkien valtuustoryhmien ja Espoon asukkaiden kanssa. Kaikki mainitut hakijat olivat taustaltaan kokoomuslaisia.

Päädyimme ryhmäkokouksessa kannattamaan Mäkelän valintaa.  Kaikki muut valtuustoryhmät olivat tehneet samanlaisen johtopäätöksen ja niinpä Mäkelän valinta oli yksimielinen.  Kari korosti puheenvuorossaan muun muassa sitä, että Jukka Mäkelän on oltava kaikkien espoolaisten kaupunginjohtaja, noudatettava tasapuolisuutta, arvostettava kunnallisia palveluja eikä antaa konsulttien nousta isännäksi kaupungissa.

Toinen suuri kysymys koski Puolarmetsän sairaalan remontoimista sairaalaksi ja seniorikeskukseksi.  Remontin tarpeesta ei vallitse erimielisyyttä.  Sitäkin suurempi erimielisyys koskee sitä, miten hanke toteutetaan.  Kaupungin virkamiesjohto ja kokoomus ovat ajaneet ns. kumppanuusmallia.  Vihreät (enemmistö ryhmästä) esittivät, että toteuttajana olisi kaupungin oma kiinteistöyhtiö. Me esitimme, että hanke toteutettaisiin normaalina kaupungin omana investointina kaupungin taseeseen.  Katsoimme, että ratkaisu olisi turvallisin ja taloudellisin, koska kustannuksista ei tarvitsisi varata siivua kumppanin (ulkopuolisten rahoittajien) osuuteen, koska he tulisivat tietenkin mukaan ansaitakseen kumppanuudesta voittoa. Sistonen (sd) esitti neuvottelutoimikunnan (enemmistön) kantana, että hankkeen toteutustavoissa pidettäisiin tasaveroisina vaihtoehtoinen kumppanuusmallia ja tai kaupungin perustaman yhtiön toimesta tapahtuvaa toteuttamista.

Asiasta äänestettiin. Ensin Karin esitys voitti Bymannin esityksen (kaupungin yhtiö) luvuin 19-14, 34 tyhjää, poissa 2.  Sen jälkeen Karin esitys voitti Knaapilan (vihr) esityksen luvuin 17-12, 38 tyhjää, poissa 1.  Karin esitys hävisi Sistosen esitykselle äänin 12-54, tyhjiä 1, poissa 1. Ja lopuksi Sistosen esitys voitti kaupunginhallituksen esityksen ja tuli päätökseksi.  Tulevaisuus näyttää, pidetäänkö kaupungin oma toteutusmalli kumppanuusmallin kanssa tasaveroisena.

Erikseen äänestettiin energiatehokkuudesta ja rakennettavien neliöiden tehokkaasta käytöstä, viimemainittu Lauslahden (kok) esitys voitti äänin 32-30, tyhjiä 5, poissa 1.

Kokouksessa käsiteltiin myös Jukka Karhulan aloite polkupyörien kuljettamisesta paikallisjunissa.  Valtuusto hyväksyi yksimielisesti Karin esittämän ponnen, jossa esitettiin toivomus, että ”kun Flirt-junien aikataulut vakiintuvat, kokeillaan rajoittamatonta polkupyörien kuljetusta junissa”.

Kalevi jätti valtuustokysymyksen joustavan perusopetuksen turvaamisesta Leppävaaran koulussa.  Hanketta on toteutettu neljän lukuvuoden ajan ja sen avulla on pyritty saamaan tehostetun opetuksen piiriin sellaisia peruskoulun oppilaita, joilta uhkaa peruskoulu jäädä kesken ja todistus saamatta.  Hankkeen avulla ovat kaikki mukana olleet oppilaat suorittaneet peruskoulun ja sijoittuneet jatko-opintoihin.  Hanke on ollut syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä erittäin menestyksellinen.  Se uhkaa kaatua nyt rahoituksen puutteeseen, koska hankkeessa työskentelevän ohjaajan palkkaukseen ei ole varattu varoja.

Kysymykseen tuli mukaan 20 muuta valtuutettua.  Asia pitäisi ratkaista kesäkuu aikana, koska ohjaajan työsuhde uhkaa päättyä kesäkuun lopussa (kysymyksen teksti liitteenä).

Kari Uotila                                              Kalevi Kivistö

Valtuustokysymys

Me allekirjoittaneet valtuutetut kysymme, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä joustavan perusopetuksen (JOPO) turvaamiseksi.

Joustava perusopetus Leppävaaran koulussa uhkaa loppua, kun JOPO-ohjaajan tehtävälle ei saada täyttölupaa.  On ilmoitettu, että kun Suomenkielisen opetuksen tulosyksiköllä ei ole tehtävälle avointa nimikettä, täyttölupaa ei saada ja toiminta loppuu.  JOPO-ohjaajan työsuhde on katkeamassa 30.6.2010.  Ilman JOPO-ohjaajaa hanke ei toimi.

JOPO-luokilta on osoitettu lukuvuodelle 2010 - 2011 16 oppilaalle opiskelupaikka.  Molemmilla luokilla on muodollisestikin pätevä erityisluokanopettaja. 

Neljästä viimeisestä toimintavuodesta kolmena kaikki opiskelijat ovat saaneet peruskoulun päästötodistuksen, kahtena viimeisenä lukuvuonna yhteensä 30, kaikkiaan 46 nuorta.  Juuri tällainen varhaiseen tukeen perustuva toiminta on korostetusti nähty kaupunkistrategiassa tärkeäksi.  Nyt yksi menestyksekkäimmistä ongelmia ja syrjäytymistä ennalta ehkäisevän tuen hankkeista on vaarassa yksinomaan byrokraattisista syistä.

JOPO-toiminta on koulutuksen ja JOPO-ohjaajan palkkauksen osalta rahoitettu valtion tuella.  Tältä osin toiminta on Espoolle lähes ilmaista.  Tuen edellytyksenä on ollut toiminnan jatkuminen.  Jos toimintaa kaatuu täyttöluvan puutteeseen, vaarantuu nuorten tulevaisuus ja sen lisäksi Espoo joutuu maksamaan saamansa valtionavut takaisin.

KARIN JA KALEVIN VALTUUSTOKUULUMISET

24.5. KOKOUKSESTA

Kaupunginvaltuuston kokouksessa oli pitkä lista.  Asialistalla olivat mm. arviointikertomus, tilinpäätös, uuden toimialajohtajan viran perustaminen palveluliiketoimintaa johtamaan ja Keski-Espoon kouluasia.  Kalevi oli mukana kokouksen kolme ensimmäistä tuntia ja Jukka siitä eteenpäin, kun Keski-Espoon kouluasia tuli esille.

Alkuosassa Kari esitti tilinpäätöksen yhteydessä toivomuspontta, jonka mukaan kaupunginhallituksen tulisi selvittää kipeimpien säästötoimenpiteiden lieventämistä palvelutason turvaamiseksi.  Taustalla oli tilinpäätöksen tieto siitä, että tulos oli kaikkiaan noin 110 milj. euroa parempi kuin säästöpäätöksiä tehtäessä ennakoitiin.  Tulos antaisi liikkumavaraa mm. kouluihin ja sosiaali- ja terveystoimeen kohdistuneiden leikkausten perumiseen.  Toivomus hyväksyttiin yksimielisesti, mm. RKP:n ryhmästä sitä kannatettiin puheenvuorolla. Nähtäväksi jää, miten kaupunginhallitus sitä noudattaa.

Arviointikertomuksen käsittelyssä kiinnitettiin huomiota erikoissairaanhoidon vuodesta toiseen toistuvaan alibudjetointiin.  Kaupungin hallinnossa sairaus poissaolojen määrä (keskimäärin 17 vrk/v) ylittää selvästi valtakunnan keskiarvon (11 vrk/v), mikä kertoo johtamisen ongelmista.

Espoonkruunun lainapäätösten yhteydessä halusimme pois kruunulta perityn takausprovision, joka menee vuokriin niitä korottaen.  Hävisimme äänin 47-19, yksi tyhjä.

Palveluliiketoiminnan toimialan perustaminen ja johtosääntöjen tarkistaminen puhuttivat runsaasti.  Uuden toimialajohtajan virkaa on tiettävästi pedattu vihreille.  Vihreiden ryhmästä käytettiin kaksikin voimakkaasti esitystä arvostellutta puheenvuoroa (Mikkola ja Aropaltio). Vastustimme lopullisessa äänestyksessä ehdotusta, mutta kaupunginhallituksen esitys pienellä neuvottelutoimikunnassa sovitulla muutoksella meni läpi äänin 52-14, yksi tyhjä.

Kaava-asioissa puhetta riitti Tapiolan Steniuksenkumpu -asemakaavasta tulevan Joutsenpuiston metroaseman lähistöllä. Kari totesi puheenvuorossaan Vasemmistoliiton kannan siitä, että tuemme Etelä- ja Itä-Espoon rakentamista tukeutuen metroon ja muuhun olemassa olevaan kunnallistekniikkaan ja palvelurakenteeseen. Näin säästämme luontoa ja turvaamme kestävän kehityksen mukaista kaupunkirakennetta vaihtoehtona esim. Histan toteuttamiselle lähitulevaisuudessa. Emme kannattaneetkaan palautusehdotusta, mutta se meni äänestyksessä läpi ja näin asemakaavan toteutus siirtyy vuosikausia eteenpäin.

Keski-Espoon kouluasiassa Jukka käytti hyvän puheenvuoron (ks. alempana), mutta Jukan muutosehdotuksen hävisimme äänestyksessä äänin 47-17, yksi tyhjä.

Muissa asioissa keskusteltiin muun muassa opettajien palkkarahojen riittävyydestä. Jukka ei saanut rahoitusjohtajalta kuitenkaan vastausta palkkarahojen olemassa olosta.

Listan lopussa oli käsittelyssä monta vuotta sitten jätetty valtuustoaloite kaupungintalon ja valtuustotalon merkitsemiseksi suojelurakennuksiksi. Pidimme törkeänä, että aloitteeseen vastataan vasta sitten kun purkupäätökset on jo valtuustotalosta tehty.

Kun Puolarmetsän sairaalakysymys jätettiin yksimielisesti pöydälle, saatiin kokous päättymään jo klo 23.00.

*************************************************************************************************************

Tiistaina 26.6. valtuustoryhmät saivat informaation kaupunginjohtajan viran täyttämiseen liittyvistä toimenpiteistä.  Seitsemästä hakijasta muodollisen kelpoisuusehdot täytti neljä: Hämeenlinnan apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo, Järvenpään kehitysjohtaja Minna Karhunen, Espoon toimialajohtaja Juha Metso ja Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Jukka Mäkelä.

Koulutuksen osalta Metsolla on tohtorin tutkinto lääketieteessä, muilla on ylempi korkeakoulututkinto.  Kokemusta julkisen hallinnon konsernitason johtamisesta on Isosuolla eniten, Karhusella vähiten, Mäkelällä pääasiassa luottamustehtävistä hankittua. Elinkeinoelämän kokemusta eniten on Karhusella.  Kielitaito (Ruotsi) oli sujuvinta Metsolla ja Mäkelällä.   

Hakijat on myös testattu ja tuloksista saatiin raportti testit suorittaneen yrityksen (Psycon) edustajalta.  Tiedot ovat lain mukaan luottamuksellisia.  Mitään dramaattisia eroja niistä ei tullut esille.

Hakijat myös haastateltiin ryhmissä, meidän osaltamme yhdessä sdp:n ryhmän kanssa.  Haastattelun kokonaisvaikutelmaksi jäi Mäkelän muita parempi valmius ottaa kantaa Espoon ongelmiin. Kaikki vakuuttivat valmiuttaan yhteistyöhön kaikkien ryhmien kanssa.

*************************************************************************************************************

Jukka Karhulan puheenvuoro Keski-Espoon koulun tulevaisuudesta

Valtuutetut, arvoisa puheenjohtaja

Valtuustolle valmisteltu esittelyteksti käsittelee Espoon suomenkielistä varhaiskasvatus- ja opetuslautakuntaa.  Teksti käsittelee Keski-Espoon koulun henkilökuntaa.  Esittely ei käsittele alueen lapsia ja nuoria, Keski-Espoon koulun oppilaita.  Esittelyteksti ei myöskään käsittele Keski-Espoon asukkaiden ja koulun oppilaiden ja heidän perheidensä kantoja koulun lakkauttamiseen.  Ne valtuutetut, jotka ovat lukeneet lautakunnan pöytäkirjan, ovat kurkistaneet myös nuorten oppilaiden maailmaan.

Varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta ja kaupunginhallitus ovat ottaneet kepeällä tavalla raskaan vastuun alueen nuorison koulunkäyntiedellytyksiä heikentämällä.

Lautakunta on perustellut lakkauttamista koulun huonolla maineella.  Lautakunta on perustellut lakkauttamista sillä, että koululle ei riitä oppilaita.  Lautakunta on perustellut lakkauttamista säästöillä.  Lautakunta on perustellut lakkauttamista varhaiskasvatuksen tilanpuutteella.

Koululla on hyvä maine.  Tämä on tullut lautakunnan käynnistämän prosessin ja kuohunnan aikana varsin selvästi esille.  Koululle riittää oppilaita.  Tulevaisuudessa nuoret eivät mahdu alueen kouluihin, ellei pedagogisista vaatimuksista tingitä irvokkaalla tavalla.  Ratkaisu tuo vain 150 000 euron säästöt vuodessa.  Säästöt tilakustannuksista olisivat, ei 150 000 €, vaan 61 000 €.  Tämäkin säästö olisi osaoptimointia.  Tilat ovat ja pysyvät kaupungin kustannuksissa, vaikkei niistä maksettaisi sisäistä vuokraa.  Varhaiskasvatuksen tilantarpeet voidaan tyydyttää lopettamatta yläluokkia. 

Koulun lakkauttaminen on kouluesimerkki huonosta ja tempoilevasta hallinnosta, jolla yritetään tyydyttää pyrkimyksiä, jotka sinällään eivät kestä päivänvaloa.  Kaikki esitetyt perusteet ovat Jyrki Kataisen ilmausta lainatakseni - bluffia.   

Kaikki perustelut yläkoulun lakkauttamiselle ovat romuttuneet, ne on osoitettu valheiksi.  Lakkauttamisen motiiviksi jää toisaalta osaoptimointiedun hakeminen keskimääräistä puolustuskyvyttömämmän kaupunkilaisten asuinalueen nuorten kustannuksella.  Toisaalta olemaan jää ääneen lausumaton, pimeä, motiivi - ennakkoluulo ja oman kunnallisvaaliääniosuuden kasvattaminen ennakkoluuloisten äänillä.

Näin räikeää eriarvoisuutta lisäävää poliittista projektia ei Espoossakaan ole ennen nähty.  Viimeiseksi tämä ei todennäköisesti jää.  Meno on kuin entisessä Neuvostoliitossa.  Yhden puolueen valta on kasvanut liian suureksi - ideologiset mielteet ja ennakkoluulot ohjaavat päätöksentekoa.  Palveluihin rakennetaan eriarvoisuutta, oman puolueen äänestäjiä suositaan perustuslain tasarvolähtökohta unohtaen.  Tässä ratkaisussa ollaan kuorimassa yläkoulun painotettua opetusta - kermaa ja määrärahoja yhteen kouluun.

Ratkaisu tulee sortamaan paitsi Keski-Espoon nuoria, myös kaksikielisen opetuksen oppilaita.  Se tulee sortamaan niitä nuoria, jotka joutuvat muissa kouluissa tulevina vuosina epätarkoituksenmukaisen koulumatkan kulkijoiksi.

Kun valtuusto joutui kaupungin kuluja säästääkseen, 3 miljoonan €:n valtionosuudesta kiinni pitääkseen, aikaistamaan Kirkkojärven koulua, lautakunta käytti tarjoutunutta tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyi suoranaiseen sortoon alueen nuoria kohtaan.

Koulun lakkauttaminen on myös valtuustoryhmien budjettisopimuksen räikeää rikkomista.  Sopimuksessa pöytäkirjamerkinnällä sovittiin Espoon Vasemmiston ryhmän vaatimuksesta, etteivät säästöt kohdistu maahanmuuttajien opetukseen.  Se ei voi olla vaikeuttamatta tulevia sopimuksia.

Lautakunnan päätös myös vaarantaa vakavasti otettavan koulun kehittämisen, kun virkamiehistö valjastetaan, lainaan edelleen Kataisen ilmaisutapaa, tässä erittäin hektisessä organisaation muutosvaiheessa valmistelemaan - puppua.

Ehdotus:

Valtuusto päättää kehottaa kaupunginhallitusta valmistelemaan viipymättä johtosääntömuutokset, jotka tekevät valtuustolle mahdolliseksi päättää Keski-Espoon koulun tulevaisuudesta palveluverkkouudistuksen yhteydessä Keski-Espoon nuorten koulutustarpeita kunnioittaen.

TIEDOTE                                                  

Julkaisuvapaa 1.5.2010 klo 12

Kirkkonummi ja Espoo

Kari Uotila

Kansanedustaja (vas)

Talousrikollisuus käyttää hyväkseen maahanmuuttajia

-         Harmaan talouden torjuntaan lisätoimia

Hallituksen päätös avata EU:n ulkopuoleltakin tulevalle työvoimalle vapaa pääsy maahan myöntämällä työlupa ilman työvoiman saatavuusharkintaa lisää suuresti maahanmuuttajien hyväksikäytön riskiä. Tällä hetkelläkään valvonta ei toimi, lainsäädännössä on aukkoja, oikeuslaitos tukkeutunut talousrikoksista ja väärinkäytökset jokapäiväisiä. Poliisin tietoon tulee vuosittain noin 1600 merkittävää talousrikosjuttua, joista suuri osa on jo järjestäytyneen rikollisuuden tekemiä. Työlupamenettelyn muutos heikentää entisestään valvonta- ja puuttumismahdollisuuksia ja tekee tilaa väärinkäytöksille.

Viime päivien keskustelussa on sekoitettu maahanmuuttokriittisyys ja talousrikollisuuden torjunta. On kohtuutonta, että suomalaisten työntekijöiden työehtojen heikentämiseen puuttuminen on tulkittu jopa rasismiksi. Talousrikolliset ja harmaan talouden toimijat käyttävät härskisti hyväkseen ulkomaista työvoimaa omaa etua ajaessaan ja suomalaisten työehtoja ja työllistymismahdollisuuksia heikentäessään. Hyväksikäytetyt työntekijät eivät ole syyllisiä vaan usein he ovat uhreja yhä häikäilemättömämmäksi käyvien talousrikollisten armoilla.

Tarvitaankin päinvastaisia toimia harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan tehostamiseksi. Ennaltaehkäisevä vaikutus edellyttää riittävän suurta kiinnijäämisriskiä ja riittäviä sanktioita. Rangaistuksia talousrikoksista on kovennettava ja muun muassa tilaajavastuulain laiminlyöntien sakot on kymmenkertaistettava. Lisäresurssien lisäksi viranomaisten toimivaltuuksia on lisättävä. Näin saadaan enemmän väärinkäytöksiä päivänvaloon, tutkinta- ja oikeusprosesseja lyhyemmiksi ja ennen kaikkea perittyä rikoshyötyä takaisin yhteiskunnalle. Talousrikollisuuden torjunta on myös kannattavaa taloudellisesti, sillä siihen satsatut rahat tulevat takaisin yhteiskunnalle moninkertaisesti.

Harmaa talous vie yhteiskunnan varoja, vääristää kilpailua ja heikentää yhteiskuntamoraalia. Onkin koko yhteiskunnan - sekä suomalaisten että ulkomaisten työntekijöiden - etu, että kaikki työnantajat noudattavat lakeja ja työehtosopimuksia sekä hoitavat muutkin velvoitteensa niin yhteiskuntaa kuin työntekijöitäänkin kohtaan.

Lisätietoja: Kari Uotila 050 512 3031

TIEDOTE                                                                     

Helsinki 25.4.2010

Kansanedustaja Kari Uotila (vas)                               

Sosiaalifoorumin Harmaa työ kuriin -keskustelutilaisuudessa 

Harmaan talouden tuhoisin seuraus on yhteiskuntamoraalin rapautuminen - Torjuntarahat menokehyksen ulkopuolelle

Yhteiskunnalta jää saamatta miljardien edestä verotuloja, eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutusmaksuja harmaan talouden ja talousrikollisuuden vuoksi. Tämä lisää rehellisten yrittäjien ja palkansaajien verorasitusta entisestään. Lisäksi harmaa talous vääristää kilpailua, kun velvoitteensa laiminlyövät pimeät yrittäjät pystyvät painamaan hinnat alas ja saavat urakat rehellisten yrittäjien jäädessä ilman.

Tuhoisin seuraus rehottavasta harmaasta taloudesta on kuitenkin moraalin löystyminen. Mikäli velvoitteiden laiminlyöminen sekä pimeän työn teettäminen ja tekeminen tulee vähitellen hiljaa hyväksytyksi, romahtaa yleinen yhteiskuntamoraali ja mahdollisuus pohjoismaisen hyvinvointimallin ylläpitämiseen. Pitkän ajan kuluessa rakentunut lojaalisuus yhteisten asioiden hoidolle ja rahoittamiselle voidaan hukata lyhyessä ajassa, ellei harmaan talouden torjuntaa tehosteta.

Harmaan talouden torjunta tuo siihen kohdistetut rahat takaisin korkojen kanssa. Lisäpanostuksella saataisiin enemmän väärinkäytöksiä päivänvaloon, tutkinta- ja oikeusprosesseja lyhyemmiksi ja ennen kaikkea perittyä rikoshyötyä takaisin yhteiskunnalle.

On käsittämätöntä, että nykyinen menokehysmenettely estää yhteiskunnalle säästöjä tuovan toiminnan tehostamisen. Näin kävi myös hallituksen juuri antamissa uusissa valtiontalouden kehyksissä vuosille 2011–2014. Tiukka menokehys antoi ainakin valtiovarainministeriölle tekosyyn torjua oikeusministeriön toivomuksen 2,5 miljoonan euron lisäyksestä harmaan talouden torjuntaan. Niinpä lisäykseksi jäi vain puoli miljoonaa euroa, jolla ei paljoa saada aikaan.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan tarvitaan riittävät resurssit. Menokehysmenettelyä onkin pikaisesti muutettava siten, että talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaan osoitetut määrärahat siirretään menokehyksen ulkopuolelle. Lisäksi viranomaisten toimivaltuuksia on lisättävä. Tästä on saatu hyviä esimerkkejä Ruotsista, jossa laajemmilla valtuuksilla saatiin kierrettyjä veroja näkyviin 260 miljoonaa euroa vuosina 2006–2009.

Lisätietoja: Kari Uotila 050 512 3031

Valtuustokuulumisia

Maanantaina 19.4. päätettiin valtuustossa muutamia takauksia ja väännettiin kättä kaupungintalon purkamisesta. Leppävaaran hiihtoputkelle esitettiin 2,5 miljoonan euron lainatakausta ja siinä yhteydessä keskusteltiin hiihtoputkista laajemminkin. Ympäristön kannalta voidaan kyseenalaistaa keinolumella ja putkessa hiihtäminen, mutta toisaalta parempi harrastajien hiihtää putkessa kotikulmilla, kuin lentää lumen perässä ympäri maailmaa. Ryhmämme hajosi, sillä minä kannatin takausta ja Karhulan Jukka vastusti sitä yli kymmenen muun valtuutetun kanssa. Sen sijaan puolen miljoonan takaus pienen palloiluhallin lainoille Olarin puistoon meni yksimielisesti läpi.

Listalla oli myös metron neljänsadan miljoonan lainojen takaaminen. Perussuomalaiset muutamien muiden kanssa vastustivat takauksia, kuten ovat vastustaneet koko metron rakentamistakin. Yleinen mielipide oli, että päätökset metrosta on tehty ja rahoitus on järjestettävä, jotta hommat pysyvät käynnissä.

Kaupungintalon purkamisesitys veikin sitten noin yhteentoista venyneestä kokouksesta valtaosan. Onnistuin saamaan ensimmäisen puheenvuoron, jossa ehdin ehdottaa talon peruskorjausta ja uudistamista purkamisen sijaan. Jukka sai seuraavan puheenvuoron, joka on liitteenä. Pitkän keskustelun ja useiden palautus-, muutos-, pöydällepano- ja hylkäysehdotusten jälkeen purkupäätös sitten tehtiin. Surullista, mutta Kokoomuksen linjan mukaista politiikkaa. Vuokratiloista maksetaan mitä vaan, kunhan omaa toimintaa ja omia tiloja saadaan ajettua alas. Meitä taisi olla 24 valtuutettua jotka vastustivat purkua.

Valtuuston kokouksen aikana jätimme sisään myös 24 valtuutetun vaatimuksen valtuuston koollekutsumiseksi käsittelemään hölmöä Keski-Espoon koulun lopettamispäätöstä. Näin saamme tuon päätöksen valtuuston keskusteltavaksi. Liitteenä myös tämä ehdotus.

Terv. Kari Uotila 

*                    *                    *

Jukka Karhula(vas)

Kaupungintalo 19.4.2010                                               

Espoon kaupungintalo valmistui 39 vuotta sitten.  Arkkitehtitoimisto Castren-Jauhiainen-Nuuttilan suunnittelema kaupungintalo on tästä ajasta kolme vuotta seissyt vajaakäytössä.

Tilanne on surullinen.  Kaupunginjohtaja väitti kaupungintalon olevan homeessa esitellessään uusien tilojen vuokraamispäätöstä KH:lle ennen kaupungintalon tyhjentämistä.

Talo on niitä harvoja Espoon kiinteistöjä, joissa ei todistetusti ole hometta.  Työntekijät siirrettiin kalliisiin vuokratiloihin, joihin tehtiin kaupungin varoilla mittava muutosremontti.  Vuotava katto aiheutti uusissa vuokratiloissa kosteusongelmia heti muuton yhteydessä ja viime vuonna tiloissa tehtiin taas miljoonaremontti.  Kosteusongelmat näissä vuokratiloissa jatkuvat.

Kun edellisessä kaupunginhallituksessa visioitiin, millaisen kaupungintalon Espoo tarvitsee, nuo kriteerit sopivat hyvin nykyiseen kaupungintaloon, kunhan huolehditaan, että tehdään tavoitettavuutta, liikkumista ja toiminnallisia tarpeita vastaavat muutokset.

Edellisessä valtuuston käsittelyssä kävi ilmi, että korjauskustannukset peruskorjauksessa olisivat 15,7 miljoonaa euroa.  Vastaavan kokoisten tilojen rakentaminen olisi kustannustasoltaan 33 miljoonaa.

Espoossa on yli sata senioria hoivapaikkajonossa, kolmesataa viisikymmentä ei saa hoivapaikassaan omaa huonetta, vaikka pystyisi omassa huoneessaan asumaan.  Kotihoito ei palvele kaikkia sitä tarvitsevia.  Suun terveydenhuollossa ei ole jonoa.  Hammastarkastusajan vain saa vasta neljän kuukauden kuluttua.  Perheneuvolaan kyllä kriisissä pääsee, mutta toisen ajan saa vasta kahden kuukauden päähän.  Säästösyihin vedoten kaupungintalon naapurialueelta Suvelasta lakkautetaan yläkoulua.  Henkilökunnan palkankorotusten vaatimia varoja ei ole ollenkaan tuotu luottamuselinten käsittelyyn, palkankorotuksilla aiotaan puristaa lisäsäästöjä.  Säästöjen suruluetteloa voisi jatkaa pitkäänkin. 

Kaupunki tarvitsee toimitiloja.  Samaan aikaan, kun kaikessa säästetään vereslihalla, esitetään 20 miljoonaa euroa heitettäväksi Kankkulan kaivoon kaupungintalo purkamalla. Ei ole mitään mieltä syytää yksityisille kiinteistösijoittajille miljoonia euroja vuokrina, kun tilaa voidaan saada kaupungintalosta puoleen hintaan peruskorjaamalla. 

.

Esittelijän ja kaupunginjohtajan toiminta asiassa hämmentää.  Ensin ajettiin kolme vuotta sitten KH:n esitystä kaupungintalon purkamisesta ja arkkitehtuurikilpailua.  Välissä kokeiltiin Histan kaavoituksen osalta viime kesänä ja syksyllä julkisuussirkusta nähtävästi mainostoimiston suunnittelemana päättäjien ja yleisön pehmittämiseksi.

Sama sirkus on nyt saanut uuden tulemisen kaupungintalon ympärillä. Esitetyille julkisille mielipiteille on ollut yhteistä, että ne ovat ylittäneet uutiskynnyksen hulvattomuudellaan.  Esitykset ovat nopealla tahdilla vaihtuneet päinvastaisiksi tai aivan toisenlaisiksi. 

Yhteisenä nimittäjänä on pysynyt, että tehdään mitä tahansa tai ollaan tekemättä mitään, kaupungintalo pitää purkaa.  Harvat propagandistit ovat näin härskisti hävittäneet asioista sisällöt ja merkitykset.  Ihan sama mistä puhutaan, kunhan tuloksena on kaupungintalon purkaminen.  Ensin oli home, sitten talossa juoksennellut hiiri, välillä arkkitehtikilpailu.  Välillä pienempi kaupungintalo.  Välillä Suomen toiseksi suurin kaupunki ei tarvinnut kaupungintaloa ollenkaan.  Välillä oli samantekevää, millaisessa kopissa virkamies istuu.  Välillä piti ottaa tilat kuusine parkkipaikkoineen musiikkioppilaitoksilta kaupunginjohtajan käyttöön.  Välillä rakentaa valtuustotalon laajennus ja korkea lasitorni.  Kaavoittaa asuntoja, jotka tuottavat kaupungille 20 miljoonaa euroa.  Nyt matalia asuntoja, jotka tuottavat saman verran. Kunhan vain kaupungintalo puretaan.

Voitaisiinko ajatella, että tienataan 20 miljoonaa korjaamalla kaupungintalo ja lisää kaavoittamalla asuntoja?

*                    *                    *

Vaatimus valtuuston koolle kutsumisesta käsittelemään Keski-Espoon koulun yläkoulun tulevaisuutta

Me allekirjoittaneet valtuutetut vaadimme, että valtuusto kutsutaan toukokuussa koolle käsittelemään Keski-Espoon koulun yläkoulun tulevaisuutta.

Espoon varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta päätti Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamisesta. Alueen oppilaille ollaan osoittamassa lähikoulut Saarnilaakson, Kirkkojärven, Kauklahden ja Järvenperän yläkouluista.

Menettely on perusopetuslain niiden lähikoulusäännösten kiertämistä, joilla on säädetty, että lähikoulu on osoitettava niin, että koulumatka on mahdollisimman turvallinen ja lyhyt. On erityisen moitittavaa niiden lasten ja nuorten osalta, joiden lähikoulu osoitetaan Järvenperästä tai Kauklahdesta. Alueen aiempien vuosien koululaisilla on kokemusta pitkästä, hankalasta koulumatkasta Kauklahteen.

Väestöennusteista voi päätellä, että Suvelaan tarvitaan kuitenkin koulu lähivuosina. Koulupolitiikka on hyvin poukkoilevaa, jos kouluja lakkautellaan enemmistöpäätöksillä juuri, kun on valmistauduttu palveluverkkoselvityksen pohjalta pohtimaan tulevaisuuden ratkaisuja.

Valtuusto on tehnyt päätökset koulujen rakentamisesta. Valtuuston päätöksellä koulut tulee myös lakkauttaa, silloin kun on aihetta.

Valtuustoraportti

Valtuuston kokouksessa 15.3. kaupunginjohtajalle myönnettiin ero ja käytiin puolentoista tunnin keskustelu pormestarimallista. Mehän olimme ilmoittaneet jo neuvotteluissa kantamme, johon olimme ryhmässä päätyneet. Pormestarimallissa näemme ongelmana valmistelun ja päättämisen sekoittumisen. Mikäli sama henkilö on sekä valmistelija että kaupunginhallituksen puheenjohtaja roolit sekoittuvat. Tarvitsemme tasapuolisen ja ammattitaitoisen kaupunginjohtajan eikä sille mitään voi, että nykyisillä voimasuhteilla hän taitaa kantaa Kokoomuksen jäsenkirjaa.

Tämän vuoden budjetin tarkistuksessa kannoimme huolta erityisesti vanhusten ja lasten palvelujen osalta ja teinkin seuraavan toivomuksen: "Valtuusto toivoo, että ennakoitua paremman taloustilanteen mahdollistamassa tilanteessa, kaupunginhallitus selvittäisi säästösyistä päätettyjen leikkausten keventämistä vanhuspalveluiden ja lapsia koskevien palveluiden osalta." Aloitteeni hylättiin äänin 27 jaa, 32 ei, 6 tyhjää ja 2 poissa. Vasen laita kannatti, mutta oikealla vain harva. Tämä kertonee valtuuston kylmästä linjasta. Viittasin puheenvuorossani Toimintaympäristön tila – raporttiin, jossa todetaan, että kaupungin tulos on parantunut koska palvelujen kustannuskehitystä on onnistuttu hidastamaan, verorahoitus on alennut odotettua vähemmän ja rahastojen kehitys oli positiivista. Raportin mukaan espoolaisten tyytyväisyys palveluihin asettuu tyydyttävän ja melko hyvän puoleenväliin. Alle puolet espoolaisista on tyytyväisiä terveyspalveluihin. Sama pätee sosiaalipalveluihin. On selvää, ettei määrärahojen taso riitä turvaamaan laadukkaita palveluja. Tiedämme hyvin esimerkiksi vammaispalvelujen ja omaishoitajien huolestuttavan tilanteen.

Asialistalla oli paljon valtuustokysymyksiä, ja hiekoitusta koskevan valtuustokysymyksen osalta Jukka Karhula teki toivomuksen, että Tekninen keskus selvittää mahdollisuudet ehkäistä polkupyöränkumien rikkoontuminen kiviainesta ja murskaamistekniikkaa valikoimalla. Vaikka asia tuntuu pieneltä, niin suurta joukkoa työ- ja koulumatkoja pyöräileviä todella harmittaa "tappajasepeli", joka rikkoo pyörän kumit toistuvasti. Pyöräilyyn liittyi myös kokouksessa Jukan ensimmäisenä allekirjoittama valtuustoaloite, jossa esitettiin, että Espoo toimisi aloitteellisesti työmatkapyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistämisen suhteen niin, että kokeillaan uusissa junarungoissa pyöränkuljetuksen sallimista ilman aikarajoituksia.

Jukka oli ensimmäinen allekirjoittaja myös valtuustokysymyksessä, jossa kysyimme, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä koulujen määrärahatilanteen saattamiseksi talousarvioneuvotteluissa sovitun mukaiseksi. Peruskoulujen määrärahatilanne on aiheuttamassa kouluihin sovittua suuremman säästöpaineen, jopa 5 %, vaikka varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta on jo etsinyt säästöjä koulujen budjetin ulkopuolelta. Koulujen rahoituksessa ollaan toistamassa 90-luvun laman virheitä, joiden laskua on maksettu pitkään niin henkisinä kuin fyysisinäkin kärsimyksinä sekä taloudellisesti kohonneina sosiaalitoimen kustannuksina. Taloudellisesti vaikeina aikoina juuri koulussa on lasten elämää tukevia tekijöitä.

Kari Uotila

Tiedote

Espoo 8.3.2010

Kari Uotila

Kansanedustaja (vas)

Tane:n miesjaoston pj.

Miesten huomioiminen tasa-arvopolitiikassa naistenkin etu

Naisten euro on tunnetusti 80 senttiä. Vähemmälle huomiolle jää usein se, että miesten vuosi on 11 kuukautta. Tärkeintä on kuitenkin huomata, että näillä asioilla on kiinteä suhde toisiinsa.

Samat rakenteet, perinteet, käyttäytymisnormit ja stereotypiat vaikuttavat siihen, että naiset ovat palkkakehityksessä miehiä jäljessä, mutta myös siihen, että miehet elävät keskimäärin noin 10 prosenttia lyhyemmän elämän.

Tasa-arvopolitiikka on perinteisesti ymmärretty vain naisten asemaa parantavaksi toiminnaksi, ja tähän on selkeät historialliset syynsä. Edelleen naisten asema on monilla mittareilla miehiä huonompi. Näitä mittareita ovat mm. palkkaerot, osallistumismäärät yrityselämässä ja järjestöissä sekä kotitöiden jakautuminen.

On kuitenkin välttämätöntä puhua myös miesten ongelmista ja tavoitteista. Esimerkiksi toteuttamalla 6+6+6 – vanhempainvapaajärjestelmä tasattaisiin monia asioita. Pienten lasten hoitamisen jakaminen nykyistä tasaisemmin isien ja äitien kesken vahvistaisi naisten asemaa ja palkkakehitystä työmarkkinoilla. Samalla se toisi isälle tasa-arvoisemman aseman perhe-elämässä. 

Kari Uotila puhui Espoon tasa-arvotoimikunnan järjestämässä Naistenpäivän juhlassa Iso Omenassa.

Lisätietoja: Kari Uotila 050 512 3031

TIEDOTE   Vasemmistoliiton miespoliittisen ohjelmatyöryhmän vetäjä    

Tiedote 20.4.2009

ASEVELVOLLISUUDEN TILALLE VAPAAEHTOINEN JA SUKUPUOLESTA RIIPPUMATON TURVALLISUUSKOULUTUS

Kari Uotila puhui Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ja Vasemmistoliiton Miespoliittisen ohjelmatyöryhmän järjestämässä "Onko miesten asevelvollisuudelle vaihtoehtoa?" - keskustelutilaisuudessa Eduskunnan Kansalaisinfossa.

Hyvät kuulijat

 Suomi juhlii tänään 91-vuotista itsenäisyyttään. Usein kuulemme puhuttavan suomalaisesta kulttuuri-identiteetistä ja suomalaisuudesta ihanteena. Yhtä ja ainoaa oikeaa suomalaisuutta ei kuitenkaan ole.

 Vaikka Suomessa yhteiskuntaa pidetään kulttuurisesti melko yhtenäisenä, on siinä varsin erilaisia piirteitä ja juonteita. Suomalaisessa yhteiskunnassa on monenlaisia kulttuuri-identiteettejä. Historian aikana suomalaisuus on muotoutunut useista kulttuurivirtauksista. Kulttuurisia vaikutteita on saapunut niin idästä kuin lännestä. Aikaisemmin kulttuuriamme ovat muovanneet etenkin Ruotsin- ja Venäjän-vallan ajat, nyt kansainvälistymisen tuoma monikulttuurisuus.

 Ei ole olemassa yhtä oikeata kulttuurista olotilaa, johon kaikkien pitäisi pyrkiä. Mikään yksi kulttuuri ei voi muodostaa tavoiteltavaa ihannetta, josta poikkeavia piirteitä siedetään. Sen sijaan yhteiskunta on moniarvoinen, ja moniarvoisuutta pitäisi arvostaa. Moniarvoisuus yhteiskunnassa tarkoittaa ihmisten erilaisten ominaisuuksien, taipumuksien ja erojen arvostamista. Kyse ei ole joidenkin etnisten ryhmien hyväksymisestä, vaan yhtälailla niistä vuorovaikutussuhteista, jotka muotoutuvat eri ryhmien ja ihmisten välillä.

 Espoossa moniarvoisuutta on ansiokkaasti edistänyt Monikulttuuriasiain neuvottelukunta. Sen tavoitteet ovat tärkeitä, ja toivon, että ne toteutuvat mahdollisimman pian.

 Espoon kaupunki on viettänyt tänä vuonna 550-vuotisjuhlaansa. Osana juhlavuotta on käynnistetty ja rahoitettu useita monikulttuurisuusprojekteja. Hankkeet ja projektit ovat hyödyllisiä, mutta työ moniarvoisuuden puolesta vaatii myös pysyvää toimintaa ja palveluja. Nykyisin Espoossa puhutaan jo yli sataa eri kieltä kotikielenä.

 Vieraassa yhteiskunnassa omien asioiden ajamiseen on usein vaikea tehdä aloitetta. Siksi on vastaanottavan yhteiskunnan velvollisuus varmistaa, että maahan saapuvien ihmisten demokraattiset oikeudet toteutuvat. Espoon kaupunki tarvitseekin oman maahanmuuttajaohjelman. Maahanmuuttajien työnsaannin ja koulutuksen parantamiseksi tarvitaan pikaisia toimia. Kaupungin on työnantajana korjattava syrjivät rakenteet ja varmistettava, että jokainen saa tarvitsemansa kieliopetuksen. Kaupungin tulee kuunnella asukkaitaan ja toteuttaa parannukset yhdessä maahanmuuttajien kanssa.

 Parhaimmillaan monikulttuurinen yhteiskunta on paikka, jossa kaikilla on mahdollisuus kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen ja jossa eri väestöryhmien väliset suhteet ovat tasapainoiset. Sosiaaliset ryhmät voivat elää tasa-arvoisissa olosuhteissa. Ihmisoikeuksia kunnioitetaan, ja syrjintää vastustetaan sekä maailmanlaajuisesti että paikallisesti.

 Lopuksi lainaan Espoon valtuuston 550-vuotisjuhlakokouksessa pitämääni puhetta, jossa esitin toiveeni siitä, millainen kaupunki on Espoo, joka viettää 600-vuotisjuhlaansa.

 "Espoo on myös sosiaalisesti kestävän kehityksen mukainen. Kaupunki, jossa kaikista pidetään huolta vauvoista vanhuksiin. Kaupunginosia on kehitetty tasapuolisesti. Eriytymiskehitystä rikkaiden ja köyhien alueisiin ei ole tapahtunut.

Puhe pääkaupunkiseudun yhteistyöstä
10.6.2008

 Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustot kokoontuivat arvioimaan pääkaupunkiseudun yhteistyötä tiistaina 10.6.2008 Vantaan monitoimikeskus Lumossa. Espoon Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Kari Uotila piti Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron.

 * * *

 Arvoisa puheenjohtaja – hyvät valtuutetut

Vasemmistoliiton mielestä metropolipolitiikan tavoite tulee olla asukkaiden ihmisarvoisen elämän edellytysten parantaminen ja ilmastonmuutoksen torjunta. Kaikille on turvattava hyvät palvelut, joiden saatavuus ei saa olla kiinni rahapussin paksuudesta tai asuinalueesta. Ilmastonmuutoksen torjunta on huomioitava kaikessa päätöksenteossa eikä vain juhlapuheissa.

Vasemmistoliiton valtuutetut antavat arvoa vapaaehtoisuuteen perustuvan yhteistyön tuloksille. Samalla me toistamme kritiikin päätöksenteon demokratiavajeesta, asukkaiden mielipiteiden huonosta kuuluvuudesta ja sukupuolten välisen tasa-arvonäkökulman unohtamisesta. Tasa-arvon huomioimisen tarpeen edustajamme ovat ottaneet esille neuvottelukunnassa, ja edellytämme, että sukupuolivaikutusten arviointi eli ”suvaus” huomioidaan jatkossa.

Vastustamme maan hallituksen ja pääkaupunkiseudun oikeiston ideologisia pyrkimyksiä edistää yhteistyön nimissä palveluiden markkinavetoisuutta, yksityistämistä ja julkisten palvelujen osuuden pienentämistä.

Arvoisa puheenjohtaja. Vaikka kuntien yhdistämisselvitykset vielä torjutaan, niin kuitenkin kuntia naitetaan yhteen koko ajan pienin askelin. Tämä tapahtuu palvelujen asiakohtaisilla, sitaateissa osakuntaliitoksilla. Kaupunkeja yhdistetään näillä palvelujen osakuntaliitoksilla ilman suurempaa keskustelua. Pääsääntö taitaa olla, että ratkaisut merkitään tiedoksi kaupunginhallituksissa.

Vasemmistoliittokaan ei vaadi nyt kuntaliitosselvitystä. Silti pidämme välttämättömänä avointa tarkastelua tulevaisuuden päätöksentekomalleista ja kuntarakennevaihtoehdoista. Ehdotamme, että maailman muilta metropolialueilta kerätään kokemuksia hyödynnettäväksi jatkossa. Tukholman, Kööpenhaminan, Montrealin ja monen muun metropolialueen ratkaisuissa on varmasti paljon opittavaa.

Arvoisa puheenjohtaja. Vasemmistoliitossa annamme arvoa tapahtuneen yhteistyön tuloksille. Kirjastojen Helmet -yhteistyö on varhaisempi hieno esimerkki. PLJ-linjauksista kiinni pitäminen ja länsimetron ja kehäradan eteneminen sekä YTV:n ilmastostrategia ansaitsevat kiitosta.

Seudun asuntotuotantotavoitteista sopiminen oli myös tärkeää, vaikka epäilemme niiden toteutumiseen tarvittavan poliittisen tahdon riittävyyttä. Edellytämme, että tavoitteet toteutetaan tinkimättä ja näin lisätään kohtuuhintaista asumista pääkaupunkiseudulla.

Espoolaisena on iloittava myös helsinkiläisten järkiintymisestä keskustatunnelin suhteen. Olisi ollut järkyttävää, jos Espoon myönteisen metropäätösten jälkeen olisi jatkettu yksityisautoiluimurin suunnittelua Länsiväylältä Helsingin keskustaan.

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja tukeutumista joukkoliikenteeseen ja erityisesti raideliikenteen lisäämistä. Joukkoliikenteen osuutta on lisättävä palvelutasoa parantamalla ja tekemällä siitä nykyistä halvempaa tai jopa ilmaista.

Maapolitiikassa on uskallettava tarvittaessa astua ison rahan varpaille. Suurmaanomistajien yksityinen etu ei saa mennä yhteisen edun ja ilmastonmuutoksen torjunnan edelle. Kuntien on yksin ja yhdessä käytettävä kaikki lainsäädännön keinot kestävän kehityksen mukaisen yhdyskuntarakenteen synnyttämiseksi.

Vasemmistoliitto on kritisoinut yhteistyön demokratiavajetta. Vaikka tilanne on vähän korjaantunut, niin kehittämistä on edelleen. Voidaan kysyä, kuinka hyvin asukkaat ovat olleet mukana tässä suuressa yhteistyöruljanssissa. Vielä suurempi kysymys on, miten lähidemokratia ja seudullinen päätöksenteko jatkossa turvataan.

Tiivistyvä yhteistyö, yhteiset palvelut ja niiden tuotannot, erilliset päätöksentekoelimet, virkamiesvaltaisuus, yksityistämisen eteneminen, liikelaitostaminen, yhtiöittäminen ja monet muut haasteet ovat edessämme. Voidaan kysyä, kuinka paljon syksyllä valittavat valtuutetut todellisuudessa pystyvät vaikuttamaan ja päättämään. Huolimatta siitä, että vain heidät kuntalaiset vaaleilla päättäjiksi valitsevat.

 Vapaaehtoisuudella ja erilaisilla yhteistyömuodoilla voidaan kyllä palveluja ja toimintoja järjestää. Vaarana kuitenkin on, että lapsi menee pesuveden mukana sekavan järjestelmän laajentuessa. Erityisen huonoa on, jos pesuveden mukana menevä lapsi on demokratia.

17.2.2010

Kari Uotila

Kansanedustaja

Vasemmistoliiton miespoliittisen ohjelmatyöryhmän vetäjä

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtaja

Vapaaehtoinen turvallisuuskoulutus miesten asevelvollisuuden tilalle

Vasemmistoliiton miespoliittista työryhmää vetävä Kari Uotila on seurannut tyytyväisenä ministeri Sinnemäen ja demareiden tuoreita avauksia asevelvollisuusjärjestelmän kehittämisestä. – Keskustelu kertoo nykyjärjestelmän kehittämistarpeesta, hän toteaa.

– Vain miehille pakollinen asevelvollisuus on näkyvin miehiä koskeva tasa-arvo-ongelma, Uotila sanoo. Armeijapakko myös hidastaa miesten pääsyä opiskelemaan ja työelämään ja tähän meillä ei ole varaa.

Miespoliittinen työryhmä on esittänyt asevelvollisuuden tasa-arvo-ongelmien ratkaisuksi molemmille sukupuolille tarkoitetun vapaaehtoisen turvallisuuskoulutuksen. Uuden mallin tavoitteena on turvata riittävät resurssit laajan turvallisuuskäsitteen vaatimiin tehtäviin sekä rauhan että kriisin aikana.

Mallissa kaikille tarjotaan aktiivisesti mahdollisuutta osallistua monipuoliseen ja kestoltaan vaihtelevaan koulutusvalikoimaan. Käytännössä koulutukseen hakeutuva voisi valita aseellisen maanpuolustuksen tai vaikkapa ympäristöturvallisuuskoulutuksen tai viestintäturvallisuuskoulutuksen oman mielenkiintonsa tai osaamisensa perusteella.

Vasemmistonuoret ovat tehneet miespoliittisen työryhmän turvallisuuskoulutusmallista puoluekokousaloitteen, joten Vasemmistoliitto pääsee ottamaan siihen kantaa kesäkuun puoluekokouksessa.

Lisätietoja: Kari Uotila p. 050 512 3031

VALTUUSTORYHMÄN RAPORTTI

Espoon kaupunginvaltuusto 15.2.2010

Valtuuston kokouksen pääasioina oli talouden seurantaraportti vuodelta 2009 ja kuluvan vuoden alusta.  Jälkimmäinen asia pantiin pöydälle, koska budjetin hyväksymisen ja esityslistan valmistumisen jälkeen oli tullut uusia tietoja, mm. oppilasryhmien pienentämiseen osoitettu korvamerkitty valtionosuus, joita ei ollut ehditty ottaa huomioon.  Asia tulee esille maaliskuun valtuustossa.

Vuoden 2009 seurantaraportissa olennaista oli tieto, jonka mukaan taloudellinen tilanne on oleellisesti parempi kuin mitä tarkistetuissa budjeteissa ja niissä tehdyissä säästöohjelmissa oli ennakoitu.  Vuoden 2009 aikana budjettia tarkistettiin alaspäin ja päätettiin säästöistä kahteen otteeseen.

Seurantaraportin mukaan verorahoitus oli 46,2 milj. euroa suurempi kuin tarkistetussa talousarviossa.  Ylityksestä valtaosa oli verotuloa (44,4 milj. euroa), loppu valtionosuuksien lisäystä. Ansiotulojen verotulot lisääntyivät 49 milj. eurolla ja yhteisöveron tuotto väheni 4,6 milj. euroa. Niinpä kaupungin toimintakate (kulut miinus toimintatulot), joka on miinusta, lisääntyi vain 2 % edellisestä vuodesta, kun lisäys oli edellisenä vuonna yli 11 %. Vuosikate, joka osoittaa, paljonko käyttömenojen jälkeen jää investointien rahoittamiseen, oli tarkistetussa budjetissa noin 28 milj. euroa ja todellisuudessa yli 120 milj. euroa.

Säästöt olivat siis ylimitoitettuja.  Kari kiinnittikin huomiota siihen, että nyt tulisi lisääntynyt liikkumavara käyttää vanhustenhuollon ja terveydenhoidon määrärahojen lisäyksiin, koska niihin tehdyt leikkaukset tulevat ajan oloon todella kalliiksi.  Asia tulee perusteellisempaan käsittelyyn maaliskuussa, kun käsitellään kuluvan vuoden seurantaa.

Keskustelua käytiin erityisesti erikoissairaanhoidon (HUS) menoista, jotka ylittyivät 10,6 milj. euroa.  HUSille osoitettavat menot on tietoisesti alibudjetoitu, koska ne on joka tapauksessa hoidettava.  Kari kiinnitti huomiota siihen, että samaan aikaan kun henkilöstömenoissa on säästetty, ovat lääkekulut huomattavasti kasvaneet.  Tämä viittaa siihen, että henkilökohtaista hoitoa on korvattu lääkkeiden syöttämisellä, mikä on huono suunta.

Muista asioista pitkä ja tunteenomainen keskustelu käytiin koulujen kasvisruokapäivästä, jota valtuutettu Elo (vihr) oli aloitteessaan esittänyt.  Keskustelussa käytiin läpi ilmastonmuutoksesta, ihmisen lajikehityksestä ja lähiruokaperiaatteista ja hintaeroista (2 centtiä)  lähtien läpi hyvin monenlaiset perustelut.  Tällä hetkellä oppilailla ja opettajilla on mahdollista valita kasvisruokavalio.  Aloitetta vastustettiin sillä perusteella, ettei ketään pitäisi pakottaa tietynlaiseen ruokavalioon.  Oppilaiden tutustumismahdollisuus monipuoliseen ruokavalioon oli taas kannattajien perusteluna. Lopulta aloite hylättiin äänin 40-18, 7 tyhjää ja 2 poissa. Kalevi äänesti aloitteen puolesta, Kari äänesti tyhjää.

Kari Uotila jatkaa valtuustoryhmän johdossa

Vasemmistoliiton Espoon valtuustoryhmä valitsi kansanedustaja Kari Uotilan jatkamaan valtuustoryhmän puheenjohtajana tänä vuonna. Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa Kalevi Kivistö ja toisena varapuheenjohtajana sekä ryhmän sihteerinä Jukka Karhula.

Espoon viime vuoden tulos on kymmeniä miljoonia parempi, kuin sen arvioitiin olevan tämän vuoden budjetista neuvoteltaessa ja päätettäessä. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä toivookin, että valtuusto käyttäisi syntynyttä liikkumavaraa erityisesti vanhuksiin ja lapsiin kohdistuvien säästöjen pienentämiseen. 

Lisätietoja: Kari Uotila 050 512 3031 

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kari Uotilan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 897/2009 vp:

Miten hallitus aikoo turvata julkisessa terveydenhuollossa eturauhassyöpäpotilaan tiedonsaantimahdollisuuden eri hoitovaihtoehdoista ja valinnanvapauden avoleikkauksen, robottileikkauksen ja sädehoidon välillä,

mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä,että yksityisellä puolella annettavalle sädehoidolle saadaan taksat ja sen korvattavuus huomioidaan Kela-järjestelmässä valmistelevien toimenpiteiden ja sädetyksen muodostamana kokonaisuutena, ja

mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy lisätäkseen terveydenhoidon rahoitusta sille tasolle, että leikkausrobotit saadaan maksimaaliseen käyttöön?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Lainsäädännössä on pyritty takaamaan potilaan oikeudet ja tiedonsaanti hyvin. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaisesti potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa. Lain mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Erikoissairaanhoitolain mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa siitä, että sekä kiireellisen että lähetteeseen perustuvan hoidon tarpeen arviointi ja hoito järjestetään yhtenäisin lääketieteellisin tai hammaslääketieteellisin perustein. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä toteaa, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Hänen on sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Hänen tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat.

Eturauhassyövästä on viime vuosina tullut miesten yleisin syöpätauti. Taudin yleistymisestä huolimatta kuolleisuus on pysynyt Suomessa viime vuosina vakiona. Tehokkaita hoitomenetelmiä on useita ja valinta niiden välillä tehdään taudin luokittelun ja levinneisyyden sekä potilaasta johtuvien syiden perusteella yhteisymmärryksessä hänen kanssa. Viimekädessä lääkäri päättää toteutettavasta hoidosta ammattiosaamisensa pohjalta. Leikkaushoidolla on tärkeä osuus eturauhassyövän hoidossa. Ei ole parempaa keinoa parantaa eturauhaseen rajoittunut eturauhassyöpä kuin radikaali eturauhasen poistoleikkaus, jos potilas on leikkaushoitoon soveltuva. Toimenpide voidaan tehdä joko avoleikkauksen tai tähystimien kautta manuaalisesti tai robottiavusteisesti. Oikea potilasvalinta on erityisen tärkeä, jotta kullekin potilaalle annettaisiin hänelle parhaiten sopiva hoito, koska tehokkaita hoitovaihtoehtoja on olemassa useita, kuten esimerkiksi sädehoito ja lääkehoito.

Eturauhassyövän hoidosta on "Käypä hoito"   -suositus, jossa parhaat suomalaiset asiantuntijat ovat tutkittuun tietoon perustuen määrittäneet parhaan hoidon valinnan kriteereitä. Tavoitteena on yhtenäistää tehokkaan hoidon valinnan kriteereitä. Sosiaali- ja terveysministeriö on tukenut "Käypä hoito" -suositusten laadintaa.

Syöpäsairauksien tutkimus ja hoito on Suomessa toteutettu pääasiassa julkisessa terveyden-huollossa, jossa on myös hyvät voimavarat sädehoidon toteuttamiselle. Sädehoidosta ei aikaisemmin ole maksettu korvausta sairausvakuutuksesta, koska tätä ei ole järjestetty yksityisessä terveydenhuollossa. Koska toiminta kuitenkin on laajentunut myös yksityisen terveydenhuollon puolelle, Kansaneläkelaitos on nähnyt tarpeelliseksi tarkastella sädehoitoa sairausvakuutuksesta korvattavana hoitomuotona. Kansaneläkelaitoksen yhteydessä asiantuntijaelimenä toimiva sosiaalilääketieteellinen neuvottelukunta on käsitellyt tämän syksyn aikana sädehoidon korvattavuutta ja pitänyt perusteltuna yksityisessä terveydenhuollossa toteutetun sädehoidon sisällyttämistä tarpeellisena sairaanhoitona sairaanhoitokorvausten piiriin.

Sairausvakuutuslain perusteella Kansaneläkelaitos vahvistaa sairausvakuutuslaissa ja valtio-neuvoston asetuksella säädettyjen korvaustaksojen perusteiden ja enimmäismäärien perusteella sairaanhoidon korvaustaksat. Voimassa olevan sairaanhoidon korvaustaksojen perusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (1336/2004) perusteella säde- ja sytostaattihoitojen taksoja vahvistettaessa perusteena voidaan käyttää enintään 67,28 euroa hoitokerralta. Sädehoidon eri muodoille ei kuitenkaan ole tällä hetkellä Kansaneläkelaitoksen vahvistamia korvaustaksoja. Kansaneläkelaitos tekee parhaillaan selvitystyötä sädehoitotoimenpiteiden taksojen määrittämiseksi. Ennen sädehoidon korvaustaksan vahvistamista päätöstä odottavat sädehoidon korvaushakemukset yksityisessä terveydenhuollossa annetusta sädehoidosta. Kansaneläkelaitoksen ilmoituksen mukaan päätös voidaan ratkaista käyttäen hyväksi tietoa, perusteasetuksen asettamaa 67,28 euron enimmäismäärää.

Robottiavusteinen kirurgia on yleistynyt viime vuosina Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Sen hyödyistä ja haitoista on Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö, Finohta, tehnyt yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen. Katsauksessa arvioiduissa vertailevissa tutkimuksissa osoitetaan robottiavusteisen tekniikan selkein hyöty leikkauksen aikaisen verenvuodon vähenemisessä. Muiden tulosmittarien kohdalla hyödyt ovat epäselviä ja kontrolloitujen satunnaistettujen tutkimusten puute vaikeuttaa tulosten arviointia. Haittavaikutusten määrä vaikuttaa olevan samaa luokkaa eri leikkausmenetelmillä, laadulliset erot ovat myös pieniä.

Koska kyseessä on uusi hoitomenetelmä on paikallaan, että suuret yliopistosairaalat ovat ensimmäisinä aloittaneet menetelmän käyttöönoton ja samalla arvioivat sen soveltamista suomalaisiin oloihin. Koska eturauhassyövän leikkausmenetelmiä on useita, voi muiden vähemmän resursseja kuluttavien menetelmien käyttö olla tilanteesta riippuen paikallaan ennen kuin laitteiston hyödyt on lopullisesti arvioitu ja riittävä kokemus leikkaustekniikasta saatu.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän laatimaan ehdotukset, joiden avulla syöpäsairauksien hoitojärjestelmää kehitetään kestävällä tavalla vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on strategisesti linjata syöpätautien hoidon sisältöä ja hoidon järjestämistä Suomessa sekä valmistautua syöpäpotilaiden määrän ja uusien hoitojen lisääntymiseen. Työryhmän tehtävänä on tietojen perusteella määrittää syövän diagnostiikan, hoidon ja hoidettujen potilaiden seurannan sisältöä, henkilöstötarpeita, työnjakoa ja porrastusta tavalla, jossa otetaan huomioon hoitojen saatavuus, laatu, vaikuttavuus ja kustannukset sekä terveydenhuollon käytettävissä olevat voimavarat.

Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2009

TIEDOTE

Karjaalla 22.11.2009

Rantaradan kehittäminen kannattavinta

Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys osoittaa, että rantarata on taloudellisesti kannattavin panostus nopean rataliikenteen kehittämiseksi Helsingin ja Turun välillä. Rantarataan satsaaminen on kestävää, sillä se vahvistaa olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ilman ympäristöä vahingoittavia toimenpiteitä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa olemassa olevan rataverkon kunnossapidolla ja parantamisella on tärkeä merkitys.

Ratahallintokeskuksen suunnittelema ELSA -oikorata siirtäisi käytännössä Helsingin ja Turun välisen kaukoliikenteen pois rantaradalta. Rantaradalle jäisivät liikennöimään vain taajamajunat, mikä heikentäisi raaseporilaisten raideliikennepalveluja.

ELSA – oikorata on perusteltu hanke pitkällä aikavälillä, mutta sen suunnittelu ei saa johtaa siihen, että rantaradan parantaminen jää lapsipuolen asemaan. Rantaradan parantamista on jatkettava määrätietoisesti. Tarvitaan kohtaamisraiteita, tasoristeysten poistoja, radan päällysrakenteen parantamista, tunnelien ja siltojen korjausta jne. Nämä parannukset on toteutettava ennen kuin sitoudutaan ELSA –radan toteuttamiseen.

Hanko-Hyvinkää – radalla on huomattava merkitys Etelä-Suomen tavaraliikenteessä. Radan sähköistäminen lisäisi ympäristöystävällisen ja turvallisen raiderahtauksen kilpailukykyä rekkakuljetuksiin nähden. Samalla turvattaisiin läntisen Uudenmaan teollisuuden ja satamien menestys vastakin. Lisäksi Helsinki-Karjaa-Hanko – välille saataisiin suora henkilöjunayhteys. Sähköistämisen nopeuttamiseksi on jo polkaistu käyntiin selvitys hankkeen rahoittamiseksi ainakin osin yksityisin varoin. - Radan sähköistys kuuluu valtion maksettavaksi, Uotila sanoo. – Kyseessä on Etelä-Suomen ainoa sähköistämätön tavaraliikenteen merkittävä rata.

Kari Uotila puhui Raaseporin Vasemmiston tilaisuudessa Karjaalla.

Lisätietoja: Kari Uotila gsm 050 512 3031

TIEDOTE

6+6+6 -mallista lakialoitteet

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää perhevapaan kokonaisuudistusta 18 kuukauden pituiseksi vanhempainvapaaksi. Vapaa koostuisi kolmesta puolen vuoden jaksosta, josta yksi 6 kuukauden jakso kuuluisi äidille, yksi isälle ja yksi olisi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla.

Ehdotuksella pyritään lisäämään isien perhevapaiden käyttöä. Se pidentää mahdollisuutta hoitaa lasta kotona vanhempainvapaalla puolentoista vuoden ikään asti, jos vapaat pidetään yhtäjaksoisesti. Perhevapaan voisi pitää joustavasti kuitenkin aina lapsen kolmen vuoden ikään asti, kerrallaan vähintään kahden kuukauden jaksoissa. Isä ja äiti voisivat pitää hoitovapaata myös yhtaikaa.

Uudistus takaisi äideille samanpituisen hoitojakson kuin nykyisinkin, jos vanhemmat päättävät puolittaa jaettavissa olevan 6 kuukauden jakson. Jos taas perhe haluaa, voi äiti hoitaa lasta kotona nykyistä pitempään käyttämällä jaettavissa olevan kauden kokonaan. Yksinhuoltajilla olisi järjestelemässä mahdollisuus samanpituiseen vanhempainvapaaseen kuin kahden lapsen perheellä. Laki koskee myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien perheitä.

Lapsen kotihoidon mahdollistamista lisätään korottamalla päivärahaetuutta. Vanhempainrahan suuruus olisi keskituloisilla 90 prosenttia ansiotuloista ja alenisi kolmen kuukauden jälkeen 80 prosenttiin. Valtio maksaisi kustannuksista puolet, työnantaja 30 prosenttia ja palkansaajat sekä yrittäjät 20 prosenttia. Kun uudistus on astunut kokonaan voimaan, sen nettokustannukset ovat 500 miljoonaa euroa vuodessa.

Kansanedustaja, Vasemmistoliiton miespoliittisen ryhmän puheenjohtaja Kari Uotila ja kansanedustaja, vasemmistonaisten puheenjohtaja Minna Sirnö jättävät perhevapaata koskevat lakialoitteet eduskunnalle tänään.

Lisätietoja lakiesitysten ensimmäisiltä allekirjoittajilta:
Minna Sirnö puh. 050 511 3127
Kari Uotila puh. 050 512 3031

TIEDOTE

Kari Uotila jatkaa Palloliiton varapuheenjohtajana

Kari Uotila valittiin jatkamaan pestiään Suomen Palloliiton 2.varapuheenjohtajana Kouvolassa pidetyssä liittokokouksessa 8.11. värikkään kokouksen jälkeen. Varapuheenjohtajien vaalissa jouduttiin äänestykseen, jossa Markku Lehtola sai 36 ääntä, Kari Uotila 32 ääntä ja Heikki Grönlund 27 ääntä. Näin Palloliiton 1. varapuheenjohtajaksi valittiin Lehtola ja 2. varapuheenjohtajaksi Uotila. Väistyvän puheenjohtajan Pekka Hämäläisen tilalle valittiin yksimielisesti Sauli Niinistö.

Liittokokous hyväksyi yksimielisesti liittohallituksen sille esittelemän Palloliiton toimintastrategian sekä esitetyt sääntömuutokset. Myös Kari Uotilan aloite naisten suhteellisen osuuden lisäämiseksi liiton toiminnan kaikilla tasoilla sai kannatusta. Uotila ehdottaa tavoitteeksi, että vuonna 2016 naisten suhteellinen osuus Palloliiton toiminnan kaikilla tasoilla vastaa heidän osuuttaan liiton rekisteröidystä pelaajamäärästä. Arvion mukaan tyttö- ja naisjalkapalloilijoiden osuus tulee olemaan silloin 25 - 30 prosenttia. Tavoite koskee naisluottamushenkilöiden määrää hallinnon eri tasoilla seuroissa, piireissä, liitossa ja muissa luottamuselimissä sekä naisten määrää henkilöstössä ja muussa liiton toiminnassa.

Lisätietoja: Kari Uotila gsm 050 512 3031

TIEDOTE                                                                      

Helsinki 21.10.2009

Kari Uotila                                              

Kansanedustaja                                                          

Suomen Palloliiton ja Työväen Urheiluliiton vpj.                          

Kari Uotila:

Lajiliittojen näytettävä esimerkkiä tasa-arvotyössä

Suomen Palloliiton 2. varapuheenjohtaja Kari Uotila on tehnyt SPL:n Kouvolan liittokokoukselle aloitteen naisten suhteellisen osuuden lisäämiseksi liiton toiminnan kaikilla tasoilla. Uotila ehdottaa tavoitteeksi, että vuonna 2016 naisten suhteellinen osuus Palloliiton toiminnan kaikilla tasoilla vastaa heidän osuuttaan liiton rekisteröidystä pelaajamäärästä. Arvion mukaan tyttö- ja naisjalkapalloilijoiden osuus tulee olemaan silloin 25 - 30 prosenttia. Tavoite koskee naisluottamushenkilöiden määrää hallinnon eri tasoilla seuroissa, piireissä, liitossa ja muissa luottamuselimissä sekä naisten määrää henkilöstössä ja muussa liiton toiminnassa.

Kansainväliset järjestöt ja kongressit ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota naisten osuuden vähäisyyteen urheilu- ja liikuntakulttuurissa. Brightonin julistus vuodelta 1994 ja Helsingissä 47 maan voimin solmittu Helsinki Spirit vuodelta 2000 edellyttivät tilanteen korjaamista. Samoin teki naisten jalkapallon EM-kisojen yhteydessä pidetty Urheiluliike Suomessa 2020 - pois paitsiosta -seminaari.

Uotilan mukaan suurimpana lajiliittona ja satoja tuhansia kansalaisia koskettavana kansalaisjärjestönä Palloliiton on osaltaan kannettava yhteiskunnallista vastuuta. Tekemällä edistyksellisen päätöksen tasa-arvon toteuttamisesta jalkapallotoiminnassa Palloliiton liittokokous kantaa vastuuta sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta ja toimii esimerkkinä muille lajiliitoille ja toimijoille niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Kari Uotila puhui Pelkääkö urheilu mimmejä ja muukalaisia? –Liikunnan yhdenvertaisuusseminaarissa. Eduskunnassa järjestetty seminaari on Työväen Urheiluliiton TUL:n 90-vuotisjuhlaseminaari. 

Lisätietoja: Kari Uotila gsm 050 512 3031

Kari Uotila isyyslakialoitteen lähetekeskustelussa 23.9.2009

LA 51/2009 vp

Arvoisa puhemies,

isyyslakialoitteeni taustalla on tapaus, joka on koskettanut minua ja monia muita suomalaisia syvästi. Samalla tämä isän tragedia on paljastanut karulla tavalla, että lainsäädännössämme on isän ja lapsen oikeuksien mentävä aukko. Tapahtumien kulku on pääpiirteittäin seuraava: mies ja nainen tapasivat, rakastuivat, seurustelivat, muuttivat yhteen. Nainen oli eroamassa aiemmasta aviomiehestään ja jätti avioerohakemuksen. Puolisot olivat jo asuneet erillään, ja itse asiassa aviomies oli muuttanut kotimaahansa toiselle puolelle maapalloa.

Avoliitto vahvisti tunteita ja varmuutta, ja pian molemmat halusivat perustaa perheen. Avovaimon raskauden aikana lapsen isä oli aktiivisesti mukana neuvolakäynneillä ja synnytysvalmennuksessa. Hän oli mukana tyttärensä synnytyksessä ja koko perhe vietti synnytyksen jälkeisen sairaala-ajan yhdessä perhehuoneessa.

Lapsen syntymän jälkeen äiti sairasti paljon. Auttaakseen äitiä isä otti vetovastuun tyttären elämän ensikuukausina. Isän ja vauvan välille syntyi vahva side ja kiintymyssuhde. Koska äidin avioeron harkinta-aika oli vielä käynnissä, ja isyyslain avioliittoon perustuvan isyysolettaman mukaan syntyneen lapsen isä on aina aviomies, kävi äiti panemassa vireille prosessin aviomiehen isyyden kumoamiseksi.

Sitten asiat mutkistuivat. Äiti ilmoittikin palaavansa paperiaviomiehensä luo. Lapsesta tuli koston väline, äiti perui aviomiehen isyyden kumoamisprosessin ja ilmoitti, ettei isällä tule olemaan minkäänlaista oikeutta tyttäreensä. Tämänkin jälkeen isä yritti auttaa ja sopia asioista äidin kanssa, lapsen neuvolakäynti hoidettiin yhdessä ja ristiäiset suunniteltiin pääsiäiseksi. Tuo neuvolakäynti oli viimeinen kerta, kun isä näki lapsensa. Matkalla ristiäiskappeliin isä kuuli, että äiti ja lapsi ovat lähteneet maasta.

Äiti kieltäytyy oikeuskemiallisista tutkimuksista, joilla voitaisiin osoittaa, ettei rapakon takana jo lapsen siittämisajankohtana asunut aviomies ole lapsen biologinen isä.

Olen tavannut tämän isän useampaan kertaan ja voin vakuuttaa, ettei hänen tuskansa pienene päivien kuluessa. Hän menetti lapsensa. On erittäin todennäköistä, ettei hän tule näkemään tytärtään enää koskaan.

Koska äiti ei valitettavasti pysty hoitamaan lasta täysipainoisesti, kyseinen vauva päätyi lopulta isovanhempien hoitoon. Äiti ei palannutkaan aviomiehensä luo, vaan rapakon taakse lähteminen oli vain keino varmistaa, ettei lapsen isä voi muodostaa yhteyttä tyttäreensä. Kun isä käynnisti oikeusprosessin kyseisessä maassa, äiti, vauva ja lasta hoitaneet isovanhemmat matkustivat kiireesti takaisin Suomeen. Tällä hetkellä vauva on siis Suomessa isovanhempiensa hoidossa. Hyvät edustajatoverit, tämän tapauksen traagisuutta lisää se tosiasia, että kaiken tämän jälkeen lopputulos on se, ettei tällä lapsella ole minkäänlaista isää - ei biologista eikä sosiaalista. 

On vaikea kuvitella, että te hyvät kollegat olisitte eri mieltä siitä, että tämänkaltaisessa tapauksessa biologisen isän asema on kohtuuton. Voimassaolevan isyyslain mukaan kanteen aviomiehen isyyden kumoamiseksi voi nostaa aviomies itse, äiti tai lapsi täytettyään 15 vuotta. Tämä 1970-luvulla säädetty laki ei vastaa todellisuutta. Käytännössä laki vie lapselta oikeuden tietää alkuperänsä, oikeuden tuntea oma isä. Mieheltä laki vie oikeuden olla isä, tavata ja tuntea oma lapsi, antaa sitä hoivaa ja turvaa, jota jokaisen lapsen tulee vanhemmiltaan saada.

Lakialoitteessa esitetään, että kunnallinen lastenvalvoja saisi oikeuden nostaa isyydenvahvistamiskanteen tilanteessa, jossa biologinen isä haluaa tunnustaa lapsensa, mutta äiti on tahollaan avioliitossa ja vastustaa puolisoineen isyyden selvittämistä. Isyydenvahvistamis-kanteella voidaan tarvittaessa velvoittaa osapuolet oikeusgeneettisiin isyystutkimuksiin. Lastenvalvoja hoitaa isyysasiat jo nyt sinkkuäitien ja avoliitossa olevien parien osalta. Lastenvalvoja on oikea henkilö tekemään arviota siitä, voiko isyyden selvittäminen ja vahvistaminen olla jossakin tapauksessa lapsen edun vastaista.

Lakialoitteessa esitetään, että lastenvalvoja voisi ryhtyä toimiin tilanteessa, jossa muu kuin aviomies ilmoittaisi perustellun halunsa tunnustaa isyytensä avioliitossa olevan naisen lapseen. Mikäli lastenvalvoja katsoo, ettei miehen biologista isyyttä voida pitää poissuljettuna, hän voisi aloittaa isyyden selvittämisen samoin kuin laki määrää naimattomien naisten lasten osalta. Päättäessään kanteen nostamisesta lastenvalvojan tulisi arvioida tilanteeseen liittyviä olosuhteita. Kanteen nostamista puoltavia tekijöitä voisivat olla esimerkiksi jo vireille pantu avioero ja uuden parisuhteen kesto ja vakiintuneisuus, esimerkiksi avoliitto.

On selvää, ettei tämänkaltaisessa perhe-elämään liittyvässä lainsäädännössä voida edetä harppauksin. On kuljettava askel kerrallaan, ja lastenvalvojan rooli ja harkintavalta takaavat sen, ettei kanteita nostettaisi esimerkiksi kiusaamistarkoituksessa. Lastenvalvojat ovat myös isyyden vahvistamisasioissa parhaita asiantuntijoita, ja näen, että heidän asemansa ja arvostuksensa vahvistaminen on kaikin puolin tarpeen.  

Isyyslain lähtökohtana pitäisi olla, että lapsen isäksi vahvistetaan hänen oikea biologinen isänsä. Isyyden selvittäminen on lähes poikkeuksetta lapsen edun mukaista. Isyyden vahvistamisen myötä lapsi saa tietää alkuperänsä ja mahdollisuuden muodostaa kiintymyssuhteen isäänsä. Lisäksi hän saa esimerkiksi perintöoikeuden isään ja isän puoleiseen sukuun sekä oikeuden saada eläkettä ja muita etuisuuksia, jos isä kuolee, ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta. Biologisen isän selvittämisellä voidaan myös suojella lasta isyyden riitauttamiselta myöhemmin esimerkiksi tilanteessa, jossa äidin ja aviomiehen parisuhde päättyy. Isyyden vahvistamisen jälkeen isällä on puolestaan oikeus tavata lastaan, ja hän on velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.

Nykylain mukaan lapsella on mahdollisuus selvittää isyys 15 vuotta täytettyään, mutta me kaikki ymmärrämme, että tämä oikeus on näennäinen. On kohtuutonta odottaa, että isästään erossa pidetty, kenties isästään kokonaan tietämätön lapsi lähtisi tätä asiaa ajamaan. Kuitenkin kyseessä on juuri lapsen kannalta keskeinen oikeus - oikeus tietää oma alkuperänsä.

Oikeus tietää alkuperänsä on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tärkeä periaate. Sopimuksen 7 artiklassa sanotaan: "Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan." Tämä "mikäli mahdollista" – ehto täyttyy yksiselitteisesti, kun lapsen biologinen isä haluaa tunnustaa isyytensä.

Tänä vuonna vietetään lapsen oikeuksien juhlavuotta. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus täyttää marraskuun kahdentenakymmenentenä päivänä 20 vuotta. Viimeistään nyt on aika saattaa isyyslainsäädäntömme vastaamaan lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita. Lapsella on oltava oikeus tietää alkuperänsä. Me, hyvät kollegat, linjasimme hedelmöityshoitolain yhteydessä, että lapsella on jopa oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys.

Lakialoitteen tehtyäni minuun otti yhteyttä Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Laura Ervo, joka on perehtynyt miehen oikeusturvaan isyysasioissa. Julkaisussaan "Aineellisen totuuden tavoite ja miehen oikeusturva isyysasioissa" Ervo toteaa, että isyyslain määräävänä pyrkimyksenä on lapsen edun huomioonottaminen, mikä ilmenee toisaalta voimakkaana pyrkimyksenä biologisen isän selvittämiseen. Toisaalta isyyslaki ilmentää täysin päinvastaisia pyrkimyksiä, jolloin halutaan suojata jo vallitsevaa tilannetta estämällä tietoisesti biologisen isyyden selvittäminen. Sitaatti: " Kaikkein räikeimmin tietoinen biologisen isyyden selvittämisen torjuminen tulee ilmi isyyslain 4 luvun 22 §:stä, jonka mukaan miehellä ei ole oikeutta ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta, jos tunnustaminen koskee aviolasta." Avioliitto on näin ollen instituutio, jossa aineellinen totuus eli biologinen isyys on laillisesti syrjäytettävissä.

 Professori Ervo tarkastelee tilannetta myös lapsen näkökulmasta ja toteaa, ettei vaatimus lasten tasa-arvoisuudesta syntyperästään riippumatta toteudu, sillä kaikilla lapsilla ei ole nykylain mukaan oikeutta biologiseen isään, vaan esimerkiksi äidin aviomiehellä on Ervon sanoin "oikeus riistää tämä lapsen perusoikeus".

Lopputulemana professori Ervo toteaa, että lapselle tulisi jo perusoikeutena taata oikeus nimenomaan biologiseen isään ja myös miehellä pitäisi olla oikeus lapsiinsa, kun biologinen isyys on pystytty selvittämään. Hänen mukaansa lapsen ja biologisen isän intressit ovat melko pitkälti yhteneväiset ainakin tapauksissa, joissa biologinen isä haluaisi, että hänen isyytensä vahvistettaisiin myös juridisesti.

Kysymyksessä on myös sukupuolten tasa-arvo. Tällä hetkellä nainen, joka saa lapsen tahollaan avioliitossa olevan miehen kanssa voi selvityttää isyyden ja vaatia elatusmaksut maksettaviksi. Avioliitossa olevan miehen perhe-elämää ei siis ole erikseen suojattu, vaan ulkopuolinen henkilö voi siihen puuttua. Aloitteen mukaan biologinen isä saisi nyt vastaavan oikeuden.

Oikeusministeri Tuija Brax myönsi, että biologisen isän näkökulmasta nykylainsäädäntö on ongelmallinen vastatessaan edustaja Timo Heinosen tätä samaa tapausta koskevaan kirjalliseen kysymykseen. On todella myönteistä, että oikeusministerin mukaan tällaisessa tilanteessa, jossa biologinen isä on jo ollut osa lapsen elämää, voisi hyvinkin olla perusteltua, että laissa olisi säännös mahdollisuudesta tutkituttaa isyys esimerkiksi esittämälläni tavalla lastenvalvojan kautta.

Oikeusministeri Brax kuitenkin toteaa, että muutos edellyttää työ-ryhmän asettamista. Ja samaan hengenvetoon hän ilmoittaa, etteivät ministeriön resurssit mahdollista tätä toistaiseksi. Rohkenen olla asiasta ministerin kanssa eri mieltä. Isyyslain kipeästi kaipaama koko-naisuudistus toki edellyttää työryhmävalmistelua, mutta tämän yksittäisen isän ja lapsen oikeuksia rikkovan epäkohdan korjaaminen lainsäädännössä on mahdollista ilman työryhmiä ja muita vitkutteluja.

Mitä ministerin vastaukseen resurssipulan osalta tulee, haluan todeta, että minusta räikeät epäoikeudenmukaisuudet lainsäädännössä pitää voida korjata euroja laskematta. Tämä lakimuutos ei maksa mitään, siihen ei tarvitse valtion budjetoida yhtään euroa. Eduskunnalla on onneksi mahdollisuus antaa lakimuutokselle lisäpotkua lakivaliokunnan käsittelyssä. Toivon todella, että lakivaliokunta puheen-johtaja Janina Anderssonin johdolla ottaa aloitteen käsiteltäväksi ja päätyy edellyttämään lain muuttamista pikaisesti, jotta lapsen ja biologisen isän oikeudet toteutuvat.

Nykyinen isyyslaki mahdollistaa miesten pitämisen ulkokehällä vanhemmuudessa. Samaan aikaan miehiä vaaditaan kantamaan yhä enemmän vastuuta perheestä ja arjesta. Olen saanut lakialoitteen myötä valtavasti palautetta yli puolue- ja sukupuolirajojen. Isyysasiat ovat selkeästi yksi tasa-arvo-ongelma. Näin ei saa olla.

On aivan liikaa miehiä, jotka väistävät vastuutaan, eivät tapaa lapsiaan eivätkä kykene antamaan heille hoivaa ja turvaa. Näitä miehiä emme valitettavasti voi lailla pakottaa kiinnostumaan lapsistaan, tapaamaan lapsiaan, tuntemaan sitä kiintymystä, jota lapseen voi tuntea. Laki ei kuitenkaan saa viedä vanhemmuutta sellaiselta mieheltä, joka haluaa olla osa lapsensa elämää, huolehtia lapsestaan ja kantaa vastuunsa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Tähän voimme vaikuttaa lainsäädännöllä. Annetaan miehille mahdollisuus ottaa paikkansa lastensa elämässä, uskon että tämän päivän miehet ovat halukkaita ja motivoituneita ottamaan tasavertaisen aseman vanhempina.

Tämän lakialoitteen tarkoitus ei ole heikentää sosiaalisen isän ase-maa. Sosiaalinen vanhemmuus on keskeinen osa perheiden arkea ja moninaisuutta. Biologisen isän isyyden vahvistaminen ei vähennä lapsen sosiaalisen isän merkitystä. Isyyden vahvistamisen jälkeen aloitettavissa tapaamisoikeutta, huoltoa ja elatusta koskevissa neuvotteluissa tulee tosiasiallisen tilanteen mukaisesti tukea sosiaalisen isän asemaa. Kuten muissakin vastaavissa tapauksissa sosiaalisella isällä olisi myös mahdollisuus hakea tarvittaessa oheishuoltajuutta ja adoptoida lapsi tämän täytettyä 18 vuotta, mikäli lapsi näin haluaa. On syytä muistaa, että sosiaalinen vanhemmuus toteutuu nykyiselläänkin pääsääntöisesti siten, että lapsella on olemassa myös biologiset vanhemmat tai vähintäänkin tieto heidän henkilöllisyydestään.

Hyvät edustajatoverit, haluan kiittää lämpimästi kaikkia niitä 67 kansanedustajaa, jotka allekirjoittivat tämän lakialoitteen. Kuten olette varmasti huomanneet, asian etenemistä seurataan laajalti. Lakialoitetta tukevan kansalaisadressin on allekirjoittanut jo 4177 suomalaista. Tästä tuesta olen todella kiitollinen.

TIEDOTE
15.6.2009

Kansanedustajat Timo Heinonen (kok) ja Kari Uotila (vas):
Oikeusministeri Brax myöntää isyyslain ongelmallisuuden, mutta vetoaa resurssipulaan

Oikeusministeri Tuija Brax on vastannut Timo Heinosen kirjalliseen kysymykseen biologisen isän oikeuksista. Kysymys liittyi ex-jääkiekkoilija Mikael Jämsäsen tapaukseen, joka on myös Kari Uotilan isyyslakialoitteen taustalla.

Vastauksessaan Brax myöntää, että biologisen isän näkökulmasta nykylainsäädäntö on ongelmallinen. Heinonen ja Uotila pitävät myönteisenä, että oikeusministerin mukaan Jämsäsen tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa biologinen isä on jo ollut osa lapsen elämää, voisi hyvinkin olla perusteltua, että laissa olisi säännös mahdollisuudesta tutkituttaa isyys esimerkiksi lastenvalvojan kautta. Brax katsoo, että muutos edellyttää työryhmän asettamista ja toteaa, etteivät ministeriön resurssit mahdollista tätä toistaiseksi.

Heinosen ja Uotilan mielestä räikeät epäoikeudenmukaisuudet lainsäädännössä pitää voida korjata euroja laskematta. Eduskunnalla on onneksi mahdollisuus antaa lakimuutokselle lisäpotkua Uotilan isyyslakialoitteen muodossa. Lakialoitteessa esitetään nimenomaan Braxin pohtimaa lastenvalvojamallia. Lakialoitteen allekirjoitti 68 kansanedustajaa ja se etenee syyskuussa lakivaliokunnan käsittelyyn. Heinonen ja Uotila toivovat, että lakivaliokunta päätyy edellyttämään työryhmän asettamista ja lain muuttamista pikaisesti, jotta lapsen ja biologisen isän oikeudet toteutuvat.

Lisätietoja:
Timo Heinonen, gsm 050 512 2760
Kari Uotila, gsm 050 512 3031

Heinosen kirjallinen kysymys vastauksineen:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_465_2009_p.shtml

Uotilan lakialoite:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_51_2009_p.shtml

---

  

Kari Uotila salissa 9.6.

 

Valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2008 Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle valtion varainhoitovuoden 2008 tilinpäätöksen ja valtion tilinpäätöskertomuksen tarkastuksesta

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen kolmea teemaa lyhyesti. Aloitan tästä it-toiminnan kokonaisuudesta.

On todella surullista, että kun Suomi aiemmin oli todella kärkimaa informaatioteknologian hyödyntämisessä, meitä käytiin ympäri maailmaa katsomassa ja oltiin it-asioissa muita edellä, niin sitten tämä tilanne on onnettomalla tavalla tumpuloitu siihen, että tällä hetkellä niin terveydenhoidossa kuin muillakin sektoreilla it-osaaminen ja it-kokonaisuuden hallinta ja hyödyntäminen tökkii todella pahasti.

Tähän on tarkastusvaliokunta kiinnittänyt huomiota esimerkiksi terveydenhoidon osalta. Se, että hoitavien ihmisten aika menee tiedon siirtämiseen ja erilaisten juttujen hoitamiseen potilashoidon sijasta, on todella harmillista. Konsultit ja toimittajat hyörivät ja häärivät, keräävät rahat veronmaksajilta ja tuloksellisuus on todella heikkoa. Toivottavasti tähän todella nyt päästään käsiksi ja saadaan homma hanskaan. Asioiden saaminen kuntoon tällä sektorilla voi olla jopa meidän julkisen terveydenhoitomme kannalta jopa keskeisin asia, jolla pystytään vastaamaan myös taloudellisiin haasteisiin.

Toinen kokonaisuus koskee tuottavuusohjelmaa. Täällä on myös käsitelty henkilöstön hyvinvointia, ja tämä liittyy myös alueellistamiseen. Uskallan väittää, että kun tuottavuusohjelmalla ja alueellistamisella on valtion työntekijöistä tehty pelkkiä numeroita niin työhyvinvointi kärsii. Henkilöstö, jonka pitäisi olla tärkein voimavara ja tärkein tekijä palvelujen ja muiden hyödykkeiden tuottamisessa, on sekä tuottavuusohjelman että alueellistamisohjelman osalta matemaattinen luku, puhutaan vain prosenteista ja määristä ja unohdetaan vaikuttavuus ja myös kokonaistaloudellisuus. En ihmettele, että työhyvinvointi kärsii.

Alueellistamisen osalta on ilman muuta selvää, että jos on pelko siitä, että joutuu siirretyksi, se vaikuttaa tietysti työhyvinvointiin. Konkreettinen tilanne on silloin, kun siirto myös kohdalle sattuu. Myös tuottavuusohjelma heikentää työhyvinvointia, ja tätä pitäisi arvioida.

Alueellistamisohjelman linjauspäätöksiä on tehty hyvin pitkällä aikavälillä. Sitten kun tehtiin tuottavuusohjelma, jolla henkiöstöä päätetään vähentää x-luvusta y-lukuun, pidetään samanaikaisesti voimassa alueellistamisen politiikan vanhat linjaukset eikä huomioida niitä päätöksiä, jotka on tehty tuottavuusohjelman kautta. Näin tämä ei saa mennä, koska ne liittyvät ilman muuta toisiinsa. On todella surullista, että valtionhallinnossa työntekijöiden työhyvinvointi on nyt laskenut huomattavasti.

Sitten tämä minun lempilapseni, harmaa talous. On sanottu, että EU-vaalitkin ratkesivat osittain sen takia. Vasemmisto Euroopassa hävisi, kun Sarkozy ja kumppanit, eurooppalainen oikeisto, nyt tämän taantuman kohdatessa ovat tarttuneet sekä veroparatiisien kuriin saattamiseen, finanssivalvontaan että muihin toimenpiteisiin, talousrikollisuuteen ja harmaaseen talouteen. Hyvä, että edes nyt.

Todellisuudessa näihin asioihin olisi tietysti ollut vähintään yhtä suuri tarve tarttua silloin, kun oli nousukausi, kun paljon suuremmat miljardimäärät siirtyivät esimerkiksi veroparatiiseihin, veronmaksajien ja palveluja tarvitsevien ulottumattomiin. Tämä on pitkä prosessi Suomessakin tietysti. Muistan ne ajat, kun tässä salissa lähdettiin harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta puhumaan, silloin oli sellaista kantaa, että oli aika voimakasta vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Työnantajajärjestöt, kauppakamarit ja Suomen Yrittäjät protestoivat voimakkaasti, että eihän tähän suuntaan saa mennä. Nyt on onneksi meillä Suomessa aika laaja konsensus siitä, että harmaa talous on todella syöpä, joka on kitkettävä tästä maasta.

Tähän liittyy myös esimerkiksi eteläisen Euroopan hallitsematon maahanmuutto. Niin kauan kuin Euroopassa on suuret, laajat, pimeät työmarkkinat, harmaa talous ja talousrikollisuus, niin kauan on potentiaalia, johon ihmissalakuljettajat ja ihmisten hädällä bisnestä tekevät myös tarttuvat. Tämä koskee myös närpiöläistä tomaatin kasvattajaa. Närpiöläinen tomaatin kasvattaja ja suomalainen ostaja ostaessaan marketista tomaatteja osaltaan kärsivät siitä, että kymmenettuhannet pimeät työntekijät harmaassa taloudessa poimivat Espanjassa tomaatteja ja tätä ei ole kuriin laitettu. Nämä liittyvät kaikki toisiinsa. Sen takia Euroopan unionissa todella tarvitaan laajaa yhteistyötä harmaan talouden ja harmaiden työmarkkinoiden kitkemiseksi.

Olen itse aina harmaan talouden lisätoimia vaatiessani tuonut esiin kolme asiaa, joita vaadin nytkin Vanhasen hallitukselta. Harmaa talous on syöpä sen vuoksi, että se vie kymmeniä miljardeja niitä välttämättömiä resursseja, jotka ovat tarpeen hyvinvointiyhteiskunnan ja sen tarvitsemien palvelujen rahoittamiseen, olivat ne sitten eläkerahoja, olivat ne sitten palveluihin tarvittavia varoja, infraan tarvittavia varoja jne. Toiseksi harmaa talous vääristää kilpailua, koska rehellinen yrittäjä, rehellinen työntekijä, ei voi pärjätä, jos viereisessä korttelissa tai samalla alueella toimii pimeä yrittäjä, harmaan talouden yrittäjä, joka jättää kaikki velvoitteensa hoitamatta. Totta kai se vie keikat ja työt. Kolmas on ehkä kuitenkin kaikista vaarallisin näistä pitkällä tähtäimellä, ja se on harmaan talouden vaikutus yhteiskuntamoraaliin, etiikkaan. Se kun kerran murentuu, niin sitä ei sitten ihan kymmenessä eikä kahdessakymmenessä vuodessa takaisin rakenneta.

Kari Uotila

Hyvinkää 1.5.2009

Vappupuhe  

Tänä vappuna monia painaa huoli tulevaisuudesta. Seuraamme huolestuneina uutisia sikainfluenssan leviämisestä ja ympäristön tilan heikkenemisestä. Suurimpana uhkanamme ja huolenamme on talouskriisi. Onko siihen syyllisiä? Kyllä on. Syyllisiä ovat ahneet, säätelemättömät markkinavoimat, tuo oikeistolaisten ihannoima vapaa markkinatalous.

Globaali kriisi lähti liikkeelle USA:n asuntomarkkinoista. Yksi keskeinen syy oli täysin vastuuttomat asuntolainajärjestelmät. Luotiin tarkoituksella lainat kotitalouksille, joilla ei ollut tuloja, joilla ei ollut töitä, joilla ei ollut omaisuutta. Sen jälkeen paketoitiin näitä lainoja, myytiin edelleen viidessä kuudessa portaassa ja kaikki laskettiin spekulatiivisen arvonnousun varaan.

USA:sta lähteneen globaalin talouskriisin maksumiehiksi joutuvat nyt myös suomalaiset. Suomesta on tuoreiden tilastojen mukaan hävinnyt puolessa vuodessa noin 84000 työpaikkaa. Syöksy on ollut rajua tämän vuoden alussa. Työttömyysaste nousi kolmessa kuukaudessa 2,1 prosenttiyksikköä maaliskuun lopun 8,3 prosenttiin.

Suoran työttömyyden lisäksi myös lomautettujen määrä kasvaa nopeasti. Lomautettuna oli maaliskuussa 35200 työntekijää.

Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että Suomi menettää seuraavien kahden vuoden aikana 150000 työpaikkaa. Taantuma siis uhkaa ahmia saman verran työpaikkoja, kuin niitä syntyi viime nousukaudella.

Uudellamaallakin työttömien ja lomautettujen määrä on noussut yli 50 000:een. Erityisen nopeasti on pahentunut nuorisotyöttömyys. Alle 25-vuotiaiden työttömyys kasvoi Uudenmaan alueella vuoden takaisesta 82,7 %:lla. Kuulitte oikein. Näin ei saa jatkua.

On käynnistettävä nopeasti eri tahojen yhteisponnistuksena nuorisotyöttömyyden torjuntaohjelma. Valtiohallinnon, TE-keskuksen, Uudenmaan liiton, kuntien ja yrittäjäjärjestöjen kesken on sitouduttava konkreettisiin toimenpiteisiin nuorisotyöttömyyden kasvun pysäyttämiseksi. Kehitykseen voidaan vaikuttaa opiskelupaikkoja lisäämällä, kuntien työllistämistoimilla ja työvoimapalvelujen tehostamisella. Uudenmaan liitto voisi toimia nuorisotyöttömyyden torjuntaohjelman käynnistäjänä.

Nuorisotyöttömyys voidaan poistaa, jos tahtoa löytyy. Tästä on esimerkkinä Hollanti, jossa yhtäkään nuorta ei jätetä vaille opiskelu- tai työpaikkaa. Hollannin kokonaistyöttömyys onkin Euroopan alhaisin.

Työttömyys on aina yhteiskunnallisten vaikutustensa lisäksi jokaisen ihmisen kohdalla inhimillinen ja taloudellinen tragedia. Erityisen kohtalokasta työttömyys on elämän kevättä eläville nuorille. Pahimmillaan se voi johtaa syvään syrjäytymiseen. Yhdenkin nuoren elämän tuhoutuminen pitkittyneen työttömyyden seurauksena on liikaa.

Työttömyyden vähentäminen ja talouden syöksyn pysäyttäminen edellyttää tehokasta elvytystä. Veroelvytys ei tehoa kysyntälamaan, vaan tarvitaan työllisyyselvytystä. Lamasta selvitään työllistämällä.

Merkittävin elvytyksen kohde on oltava kuntatalous. Kuntien on pystyttävä tuottamaan hyvinvointipalvelut ilman velkataakan hallitsematonta kasvua ja kuntaverojen rajuja korotuksia. Vanhasen porvarihallitus on pannut kunnat ja kuntalaiset laman maksajiksi. Se on jakanut hyvätuloisia suosivia verohelpotuksia, mutta jättänyt kunnat ahdinkoon.

Talouskriisin lisäksi maailmaa ravistelee ympäristökriisi. Ilmastomme muuttuu niin nopeasti, ettei sellaista osattu vielä viime vuosinakaan odottaa.

Talouden ja ympäristön kaksoiskriisissä tarvitaan viisasta elvytystä. Sitä on ekologinen työllisyyselvytys, eli investoiminen niihin ilmastonsuojeluasioihin, jotka joka tapauksessa on tehtävä. Tarvitaan investointeja kohteisiin, jotka ovat elvyttäviä ja samalla vähentävät hiilidioksidipäästöjä.

Hallitus jakoi lisätalousarviossa rahaa muun muassa liikennehankkeisiin, rakentamiseen sekä yritysrahoitukseen ja viennin vahvistamiseen. Vaikka muutamat ratahankkeet saivatkin nyt lisärahoitusta, elvytyspaketissa ei ole erikseen ympäristöhankkeisiin suunnattua elvytysrahaa. Vanhasen hallituksen päätöksillä Suomen ekologinen elvytys lähentelee nollaa.

Ympäristöteknologiaan satsaamalla luotaisiin työpaikkoja. Suomi on ympäristöteknologian kärkimaita, meillä on tietotaito ja osaaminen ja ala kasvaa vauhdilla.

Ympäristöteknologisilla innovaatioilla voidaan myös vauhdittaa perinteisten teollisuudenalojen nousua ja työpaikkojen pysymistä Suomessa. Esimerkiksi hissiteollisuudessa voidaan käyttää energiankulutusta vähentäviä teknologisia ratkaisuja. Valtio voisi elvyttää vaikkapa käynnistämällä vanhojen ja EU:n turvallisuusmääräysten vastaisten hissien uudistamista ekologisemmalla teknologialla.

Euroopassa ympäristöelvytystä korostaa erityisesti Saksa. Se uskoo selviytyvänsä talouskriisistä näin muita maita ripeämmin. Ympäristöelvytyksen osuus on Saksassa vajaat 20 prosenttia koko 50 miljardin euron elvytyspotista. Jo nyt ympäristöteknologia työllistää Saksassa 1,8 miljoonaa työntekijää ja ympäristöteknologian osuus kaikesta teollisesta tuotannosta on yli 5 %.

Kesäkuun Euroopan parlamentin vaalit ovat merkittävät vaalit. Vasemmistolaisuus on kansainvälisyyttä. Toimimalla kansainvälisesti voimme parhaiten puolustaa suomalaisia työpaikkoja ja suomalaisten työntekijöiden etua.

 Me haluamme parempaa Eurooppaa. Haluamme, että Euroopan unioni ei aseta ylärajaa ihmisten tai luonnon hyvinvoinnin parantamiselle. Mutta me haluamme, että EU määrää Euroopan laajuisia minimitasoja verotukselle, palkoille ja työehdoille sekä ympäristön suojelulle.

 Vasemmistoliitto vaatii perustavaa laatua olevaa remonttia kansainvälisen talouden arkkitehtuuriin. On purettava rakenteet, jotka antavat muutamille mahdollisuuden rikastua muiden kustannuksella.  Talouskriisi on osoittanut, ettei nykyinen oikeiston kannattama malli toimi. Malli, joka perustuu täysin vapaisiin rahoitusmarkkinoihin sekä pääomaliikkeillä tapahtuvan keinottelun ja veron kierron sallivaan järjestelmään.

 Pelisääntöjä on tiukennettava ja on kehitettävä uusia välineitä, jotka jo olemassa olollaan estävät kriisien syntymistä ja joita voidaan tietoisesti käyttää ongelmien ehkäisemiseen. EU:n on kiellettävä alueellaan olevat veroparatiisit. Taloudellista rikollisuutta ja veropakoilua ei saa suojata pankkisalaisuuksin. Talousrikollisuus ja harmaa talous on hyvinvointiyhteiskunnan syöpä niin Suomessa kuin koko Euroopassakin. Se vie miljardeja verotuloja, vääristää kilpailua ja heikentää moraalia. Rehellinen yrittäjä ja työntekijä ei voi pärjätä, jos vierellä toimii velvoitteet laiminlyövä harmaa talous.

 Ylikansallisille pääomaliikkeille on asetettava pelisäännöt ja vaikutusta on tehostettava Tobinin verolla, pörssiverolla tai vastaavalla. Unionissa on tähdättävä jäsenmaita sitovien minimiverotasojen aikaansaamiseen haitallisen verokilpailun ja verotuksen alennusmyynnin estämiseksi.

 Elvytyksen avulla on vahvistettava julkisen talouden rakenteita ja lisättävä yhteiskunnan tarjoamia hyvinvointipalveluita. On panostettava myös pienituloisten ostovoimaa tukevaan sosiaaliseen elvytykseen.

 Vasemmistoliiton tavoitteena on parantaa perheiden tukea ja kehittää turvaa työttömyyden varalle. Perheiden monimuotoisuus on otettava huomioon. Jokaiselle on tarjottava mahdollisuus itsensä kehittämiseen kautta koko eliniän. On toteutettava työssä jaksamista edistäviä uudistuksia.

 Tavoitteena on oltava sosiaalinen Eurooppa, jossa kaikille taataan oikeus elintärkeään hoivaan ja huolenpitoon.

 Työntekijöiden perusoikeuksia on vahvistettava. Työnantajien on joustettava työntekijöiden hyväksi. EU:n on oltava edelläkävijä työntekijöiden yli rajojen ulottuvien työtaisteluoikeuksien kehittäjänä. Unionin jäsenmailla on oltava oikeus kehittää julkisia hyvinvointipalveluja ihmisten parhaaksi ilman kilpailun vapauden sanelemia yksityistämispakotteita.

 Työntekijöiden irtisanomissuojaa on parannettava koko unionin alueella. Työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua suurten yritysten hallintoon ja päätöksentekoon on vahvistettava. EU:ssa on tunnustettava ammattiyhdistysten oikeus puolustaa jäsentensä etuja unionin laajuisesti myös työtaisteluin ja järjestöllisin toimin.

 Yli rajojen liikkuvan työvoiman turvaksi on säädettävä lait, jotka estävät työntekijöiden oikeuksien polkemisen kilpailun vapauteen vedoten. Vasemmistoliitto edellyttää, että ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden käyttäminen tulomaan sopimusturvan ja palkkatason heikentämiseen estetään. Sopimusten valvonnan tehostamiseksi ammattiliitoille on annettava kanneoikeus ja työsuojeluviranomaisten määrää ja valtuuksia on lisättävä.

 On torjuttava kaikkinainen uskonnon, sukupuolen, sukupuolisen ja seksuaalisen suuntautumisen, etnisen alkuperän, vammaisuuden tai iän takia tapahtuva syrjintä. On tehokkaasti puututtava lähisuhde- ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Jäsenmaiden on sitouduttava kaikin keinoin estämään ihmiskauppa ja auttamaan sen uhreja.

 Parasta turvallisuuspolitiikkaa on sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen. Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan on pohjattava YK:n toimintaperiaatteisiin. EU:n voima on siinä, että se ei ole sotilasliitto vaan yhteistyö perustuu kaikkien osapuolten hyötyyn. Siviilikriisinhallinta on ensisijasta EU:n konfliktien ja kriisien hallinnassa.

 Venäjällä on Euroopan unionille ja Suomelle erityinen turvallisuuspoliittinen ja taloudellinen merkitys. Suomen on aktiivisesti vaikutettava Venäjä-suhteiden myönteiseen kehittymiseen sekä huolehdittava siitä, että EU ja muut jäsenmaat ymmärtävät Suomen erityisaseman Venäjän naapurimaana.

 Suomen on jatkettava Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden esillä pitämistä ja kiinnitettävä tässä yhteydessä erityistä huomiota arktisten alueiden ja Itämeren ympäristön suojelullisiin tarpeisiin.

 Vasemmistoliitto ei salli kaiken kansallisen päätäntävallan siirtämistä Brysseliin. Euroopan unionia on kehitettävä itsenäisten valtioiden liittona. Vasemmistoliiton mielestä EU-kansalaisten poliittisia vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä. Kansanäänestyksiä on käytettävä silloin, kun on kyse perustavanlaatuisten muutosten tai uudistusten tekemisestä.

 Politiikan monipuolistamiseksi ja tasa-arvotavoitteiden saavuttamiseksi on naisten ja nuorten osuutta EU:n päätöksentekijöinä lisättävä. Jäsenmaiden on ehdotettava EU:n korkeisiin virkoihin sekä naista että miestä. Vasemmistoliitolla on hyvä ehdokaslista. Käyttäkää äänioikeuttanne, tulkaa mukaan vaalityöhön, viedään Vasemmistoliitto vaalivoittoon!

 Poliittinen työväenliike ja ammattiyhdistysliike on yli sadan vuoden ajan kokoontunut vappuna mielenosoituksiin vaatimaan uudistuksia. Niin myös tänään. Vaadimme yhteisvastuuta, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Oikeistomeininki ja ahne markkinatalous on kasvonsa näyttänyt ja ne menettänyt. Nyt on vasemmiston vuoro. Hyvää vappua!

 

TIEDOTE
1.5.2009

Kolumni Suomen Lehtiyhtymän lehtien Sunnuntaivieras -palstalla 26.4.2009

MIESTEN PAKKOARMEIJAN SIJAAN TURVALLISUUSKOULUTUSTA SEKÄ REISKALLE ETTÄ LIISALLE

 Asevelvollisuusarmeijamme on Euroopassa poikkeus. Koko miesikäluokalle pakollinen asevelvollisuus on lisäksemme vain Kreikassa, Kyproksessa ja Turkissa. Nykyisessä turvallisuusympäristössämme suuren asevelvollisuusarmeijan järkevyys on kyseenalainen. Nykyuhkiamme, kuten hauraita valtioita, terrorismia, rajat ylittäviä ympäristökatastrofeja tai terveysriskejä, ei massa-armeijalla torjuta.

 Liisallekin pakollisella asepalveluksella tasa-arvo-ongelmia ei pidä ratkaista, sillä jo nyt väkeä koulutetaan enemmän kuin tarvitaan. Pakon sijaan haluan nostaa keskusteluun mallin, joka lisää niin Reiskan kuin Liisankin mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoisesti Suomen turvallisuuden edistämiseen.

 Vapaaehtoinen ja sukupuolesta riippumaton turvallisuuskoulutus tarkoittaa, että kaikille tarjotaan mahdollisuus osallistua monipuoliseen ja kestoltaan vaihtelevaan koulutusvalikoimaan. Reiska ja Liisa voisivat valita vaikkapa ympäristöturvallisuuskoulutuksen tai viestintäturvallisuuskoulutuksen oman mielenkiintonsa ja osaamisensa perusteella. Muita koulutuslinjoja olisivat esimerkiksi aseellinen maanpuolustus, siviilikriisinhallinta, terveys- ja lääkintähuolto, kehitysyhteistyö, elintarviketurvallisuus sekä rauhanturvaamistehtävät eri muodoissaan.

 Turvallisuuskoulutuksen Reiska ja Liisa voisivat suorittaa 19–29-vuotiaana oman elämäntilanteen kannalta sopivana ajankohtana. Ajoituksen joustavuus sekä oman osaamisen ja kiinnostuksen pohjalta valittu koulutusohjelma takaisi heidän korkean motivaationsa.

 Tavoitteena on turvata riittävät resurssit laajan turvallisuuskäsitteen vaatimiin tehtäviin sekä rauhan että kriisin aikana. Vapaaehtoisen palveluksen houkuttelevuus voidaan taata laadukkaalla ja monipuolisella koulutuksella sekä kohtuullisella päivärahalla. Turvallisuuskoulutukseen saataisiin mukaan myös heitä, jotka nykyään putoavat asevelvollisuusjärjestelmästä esimerkiksi fyysisistä syistä.